Barbaarien invaasio kotikatsomo

Montrealilainen elokuvantekijä Denys Arcand on ihmissuhteita ja niiden suhteettomuuksia kuvaavan elokuvataiteen mestareita. Esimerkiksi Amerikan imperiumin rappio (1986), Montrealin Jeesus (1989) sekä Rakkautta ja ihmisraunioita (1993) ovat häkellyttäviä läpileikkauksia länsimaiseen sielunelämään.

Barbaarien invaasio on edellisiä surumielisempi, lopullisempi – tehdäänhän elokuvassa kirjaimellisesti kuolemaa – mutta myös sovittelevampi, jopa optimistinen. Loppupuolen kuvat luovat poikkeuksellisen vahvoja tunnelmatuokioita, kun erilleen ajautuneet isä ja poika hapuilevat viimeistä yhteyttä ennen toisen poismenoa ystävien kerääntyessä heroiinipöllyssä kuolemaa tekevän professorin ympärille muistelemaan menneitä. Ympyrät sulkeutuvat ja uudet avautuvat, kun itse kukin päätyy tekemään tilintekoa omasta elämästään sen kallistuessa monen kohdalla kohti syksyä.

Barbaarien invaasio palkittiin Cannesissa parhaasta käsikirjoituksesta. Palkinto meni oikeaan osoitteeseen, sillä elokuva hengittää loisteliaan, tarkkaan mietityn ja rytmitetyn dialogin voimaa, joka tietenkin vain korostuu kauniin visuaalisuuden ja tasapainoisten näyttelijäsuoritusten täydentäessä rehevää kokonaisuutta.

Elokuva viittaa paitsi syyskuun yhdenteentoista päivään myös 1900-luvun historian veriseen lohduttomuuteen, jota ei 1960- ja 70-luvun radikalismi onnistunut koskaan kirkastamaan. Lieneekö se edes koskaan ollut tarkoitus. Rappio ja henkisen umpikujan epätoivo elävät jokaisen älyllisen olennon omassa mielessä. Ihmisen ikääntyminen on kuin tikapuut, joiden huipun saavuttaessa sitä ei enää jaksa katsoa ylös vaan pää painaa katseen alaspäin. Lähinnä valheiden paino on se taakka, joka siellä kouristaa. Etenkin itselleen suunnattujen valheiden paino.

Arcand ei kuitenkaan moralisoi, hän on yksi päähenkilöistä, heidän vierellään, lähellään. Hän ei kerro syntisistä vaan ystävistä, jotka tekevät yhdessä sen vaikeimman strippauksen – riisuvat itsensä henkisesti alastomiksi. Vakavin synti loppujen lopuksi on tyhmyys, jota myös elokuvan henkilöt yrittävät välttää omat heikkouksensa tunnustaen ja näyttäen. Barbaarien invaasiossa on muutama pakahduttava kohtaus. Niitä sellaisia, joiden aikana tulee tunne, että yrittäisit imeä ilmaa keuhkoihisi pillin kautta. Happi loppuu, keuhkosi pakahtuvat. Rakkaudesta, myötätunteesta, ymmärtämisestä ja hyväksymisestä.