Broidit kotikatsomo

Yksi viime vuoden kiinnostavimmista kotimaisista teatteriensi-illoista oli kiistatta Esa Illin ohjaama Broidit. Vain viiden kopion voimin maata kiertänyt elokuva jäi kuitenkin auttamatta paitsioon sekä valtamediassa että yleisömäärissä. Broidit ansaitsee kuitenkin paljon enemmän, sillä se on elinvoimainen ja rohkea elokuvakerronnallinen kokeilu. Elokuvan tarina on muotoutunut kuvauspäivien aikana improvisoiden.

Broidit kertoo pikkuveli Jonin (Aaro Vuotila) ja isoveli Samin (Max Bremer) yhteentörmäyksestä. Veljeksillä on noin 15 vuoden ikäero ja täysin erilaiset näkemykset elämästä. Joni sairastaa leukemiaa, mutta elää onnellisena Pärnussa tyttöystävänsä kanssa. Hän ei anna sairauden hankaloittaa elämäänsä, vaan pyrkii nauttimaan arjesta rauhallisessa ympäristössä. Sami taas painii oman ihmissuhteensa ja töidensä kanssa. Hän pitää Jonin ratkaisua täysin käsittämättömänä. Sami kokee velvollisuudekseen lähteä hakemaan Joni Suomeen hoitoon. Kun Joni ei suostukaan lähtemään, joutuvat veljekset punnitsemaan toinen toistensa ratkaisuja ja motiiveja.

Elokuva on parhaimmillaan Bremerin ja Vuotilan välisissä kohtauksissa, jotka kehittyvät vähitellen ja kasvavat moniin suuntiin. Kohtauksissa ei mässäillä tunteilla, vaan koetellaan erilaisten tunnetilojen mahdollisuuksia. Samin ja Jonin kohtaaminen pärnulaisessa puistossa on hyvä esimerkki näyttelijöiden taidoista viedä kohtaus eteenpäin toisiinsa ja omiin tunnetiloihinsa reagoiden. Jonin rauhallisuus ja Samin voimakkaat verbaaliset reaktiot ohjaavat kohtauksia milloin mihinkin suuntaan.

Broidit-elokuvan harjoitussessiot aloitettiin jo vuonna 2000. Harjoitusten avulla työryhmä taustoitti henkilöhahmoja ja heidän välisiään suhteita. Varsinaisissa kuvaussessioissa ohjaaja Esa Illin mukaan lähinnä sitten katsottiin, mitä tuleman pitää. Tekniikkaa käytettiin kuvauksissa näyttelijöiden ehdoilla. Käsivarakameralla ja luonnonvalossa kuvattu Broidit on visuaalisesti erittäin taidokkaasti toteutettu. Kuvaaja Marita Hällfors antaa päähenkilöille tilaa kehittää kohtauksia haluamiinsa suuntiin, mutta pitää heidät kuitenkin tiukkojen tilaraamien sisällä. Tiukat rajaukset ja pienet kameranliikkeet muistuttavat dokumenttielokuvallista kuvaustyyliä. Fakta ja fiktio yhdistyvät elokuvan metodissa kiinnostavalla tavalla.

Elokuva on jäsennetty yksittäisten kohtausten varaan ja siirtymät kohtauksesta toiseen ovat paikoitellen hyvinkin yllättäviä. Tilat ja paikat vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Turhat selittelyt on leikattu pois ja siksi loppuratkaisu tuleekin ehkä hieman yllättäen. Selittävien kohtausten poisjättäminen antaa elokuvalle tuoreen ja hieman rosoisen olomuodon, mutta samalla loppuratkaisu jää hieman roikkumaan. Puutteet ovat kuitenkin pieniä suhteessa siihen, kuinka mainio lisä Esa Illin Broidit on suomalaiseen viime vuosien spektaakkelihakuiseen elokuvatuotantoon.