Audition kotikatsomo

Kulttiohjaajan maineella kruunattu japanilainen Takashi Miike on hämmentävä ohjaaja. Miehen filmografia koostuu erityisesti Ichi the Killerin (2001) kaltaisista ajatuksettomista splatter-kavalkadeista, joissa lähinnä esitetään erilaisia ihmisruumiin halkaisutapoja eri tarinakehikoissa. Miike on kuitenkin kokeillut taitojaan myös musikaalien parissa. Tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla esitetty The Happiness of the Katakuris (2001) on makaabereja kauhuelokuvaelementtejä ja Sound of Music -tyyppistä visuaalista ilmettä yhdistelevä sekopäinen satiiri. Nyt dvd:llä ilmestyvä Audition (1999) on Miiken yakuza- ja verilöylypainotteisen tuotannon järkyttävin teos. Järkyttävin siksi, että elokuva on älykäs ja taidokkaasti tehty. Psykologiset tilat ja äärimmäisen raaka fyysinen kidutus sidotaan yhteen katsojan näkökulmasta sadistisen osuvasti.

Yksinkertainen tarina käynnistyy kolmihenkisen perheen äidin kuolinvuoteelta. Isä ja poika jäävät kahdestaan, mutta vuosien kuluttua isä-Aoyama (Ryo Ishibashi) päättää poikansa innostamana mennä uusiin naimisiin. Avulias ystävä järjestää kulissiksi elokuvan koekuvaukset, joihin saapuvista nuorista naisista Aoyama saa valita mieleisensä. Kuvauksiin saapuva kaunis ja salaperäinen Asami (Eihi Shiina) tuntuu olevan Aoyaman ihanteiden täyttymys.

Elokuvan ensimmäinen puolisko keskittyy Aoyaman ja Asamin orastavaan suhteeseen. Romanttiset ideaalit alkavat kuitenkin rapista välähdyksittäin. Monet Asamin menneisyyteen liittyvät kysymykset jäävät vastaamatta ja Aoyama ajautuu epäilemään tytön motiiveja. Mies kietoutuu Asamin menneisyyden seittiin niin voimakkaasti, että todellisuuden ja mielikuvituksen välinen ero menettää merkityksensä. Jäljelle jää ainoastaan kipu, sillä se on elokuvan mukaan ainoa aito tunne.

Auditionin kerrontakaaressa yhdistyvät useat juoni- ja aikatasot. Asamin kertomukset ja niiden eri variaatiot kietoutuvat Aoyaman mielikuvituksen tuottamiin tapahtumiin. Elokuvan alussa pohjustettu seesteinen ja harmoninen tunnelma ympäröi vähitellen tiheytyviä kauhunvälähdyksiä. Tarkat värivalinnat ja lavasteiden asettelu tekevät joistakin otoksista lähes maalauksellisia siirtymiä täysin tuntemattomaan ulottuvuuteen. Aoyaman epätietoisuudesta tulee myös katsojan epätietoisuutta, sillä siirtymät eivät saa ratkaisuja eikä tapahtumia sinetöidä helpottavilla juonikuvioilla. dvd:llä on onnistuttu säilyttämään filmikopion värisävyt suhteellisen hyvin. Erityisesti mustan ja valkoisen kontrasti tulee yllättävän hyvin esiin ja tukee tunnelman kehitystä.

Elokuvan läpi valkoisissa asusteissa vaeltavan Asamin henkilöhahmo on teoksen haastavin. Asamissa yhdistyy kidutettu pikkutyttö, klassisen kaunis ja sivistynyt rakkautta etsivä nuori nainen sekä sadistinen tappaja. Jokainen kehityskaari jää aivan yhtä avoimeksi - Asami on kaikki ja ei mitään. Aoyaman tajunnan lävistävä nainen tuntuu välillä reagoivan miehen ideaaleihin ja toimivan välillä niitä vastaan.

Alun rauhallinen juonen kehittely kulminoituu karmivaan kohtaukseen, jossa Aoyaman kipupisteet joutuvat kokeilujen kohteeksi. Kohtaus ei ole nopeatempoinen, vaan yksityiskohdissa viivytään piinaavan kauan. Halki, poikki ja pinoon -toimintakaava ei elokuvassa päde, vaan katsojan on pakko seurata tappajan puistattavan sulavia liikkeitä viimeiseen asti. Audition työntää katsojan keskelle ahdistavia kauhukuvia ilman turvaverkkoa.