All the Old Knives kotikatsomo

Kuinka onkaan ajoittain mukava nauttia vaihteeksi jännityselokuvasta, joka perustuu älylliseen mittelöön nyrkkien ja aseiden sijaan. Eivätkä leikkaukset täristä tahtia kuin ylibiitatuissa rap-videoissa. Aikaa jää rauhassa pohtia henkilöiden näkyviä kuin pään sisäisiä liikkeitä.

CIA saa selville, että vuosia sitten Wienissä tapahtuneen lentokonekaappauksen onneton lopputulos johtui sisäisestä vuodosta. Vanhoja tapahtumia tutkiskelemaan usutetaan etsivä Pelham (Chris Pine), joka sisukkaasti haastattelee toimiston entisiä työntekijöitä. Pian hän päätyy illallistamaan Kaliforniaan Celia Harrisonin (Thandiwe Newton) kera, jonka kanssa oli aikoinaan suhteessa.

Pääosa elokuvasta All the Old Knives tapahtuu ravintolan pöydässä. Ruokaa ja juomaa ryyditetään takaumilla, joilla rikotaan sopivasti teatraalista asetelmaa kahden henkilön ollessa suurimman osan aikaa kuvassa paikoillaan.

Valitettavasti tarina lässähtää pahasti lopussa. Koko rakennelma sortuu kuin legopytinki ja jättää jälkeensä ikävän huijatun olon. Tyylilajiin kuuluu toki hämäyksen hämäyksen hämäykset, mutta näiden pitäisi pysyä todellisuuden rajoissa ja mieluusti olla tarpeeksi älyllisiä, jotta shakkimatsi vaikutelma säilyy. Nyt mielenkiintoisesti rakennetulle tarinalle tempaistaan löysääkin löysempi deux et machina -finaali, joka on julma oksennus genren valioiden kuten le Carre, Deighton ja Greene päälle. Tietenkään lopun älyttömyyttä ei edes yritetä perustella. Jos päätös on olevinaan sarkastinen kuittaus ylivainoharhaiseen kylmän sodan aikakauteen, niin eipä onnistu huvittamaan.

Tanskalaisen ohjaajan Janus Metzin (Borg vs. McEnroe ja HBO:lla näkyvä ZeroZeroZero -sarja) kyvyt menevät hieman hukkaan tässä projektissa. Hänellä on selkeästi kuvat ja erilaiset tyllikeinot hallussa, mutta ontosta kässäristä ei voi taikoa ihmeitä.

Näyttelijät ovat kautta linjan oivia. Intensiivistä dialogia keskenään käyvät Newton ja Pine saavat luotua kunnolliset hahmot. Sivuroolissa esiintyvä Jonathan Pryce vakuuttaa.

Kaikesta huolimatta Olen Steinhauer, joka on toiminut kässäröijänä kirjansa pohjalta, tuntuu olevan kovassa nosteessa kuvamaailmassa. Kahdesta muusta hänen opuksestaan (The Tourist ja An American Spy) ollaan työstämässä leffoja. Toivoa sopii, että tarinat ovat uskottavampia ja onnistuvat paremmin kokonaisuuksina.