Young Love valkokangas

Syksyllä nähdään taas muutama uusi suomalainen elokuva valkokankailla. Arto Lehkamon Young Love on suunnattu nuorille ja se pyrkiikin noudattamaan yhtä nuortenelokuvien peruskaavoista: ensi-ihastuminen, itsenäistyminen, kasvaminen ja läheisen kuoleman kohtaaminen. Tematiikka on verhoiltu kiiltävään ulkokuoreen, jonka alta paljastuva maailmakuva ei kuitenkaan kuulu nuortenelokuviin. Lehkamon elokuva on paitsi sovinistinen myös poikkeuksellisen konservatiivinen.

Young Love kertoo 13-vuotiaasta Jukasta (Joonas Nordman), joka osuu kameroineen paikalle, kun naapuritalon muutamaa vuotta vanhempi kaunotar (Saija Lentonen) saa isäpuoleltaan aiheetta selkäänsä. Poika ottaa tehtäväkseen pelastaa tytön ankealta tulevaisuudelta ja samalla ihastuu tähän. Elämän vaikeiden kysymysten äärellä Jukka saa apua valokuvauksenopettajaltaan, joka yrittää ohjata poikaa oikealle tielle.

Elokuvan henkilögalleria herättää katsojassa eniten vastalauseita. Päähenkilö Jukka on puhdasotsainen ja viaton nuorimies, joka haluaa läheisilleen vain hyvää. Tässä ei sinänsä ole mitään moitittavaa, mutta päähenkilön kuvaa pönkittävät muut henkilöhahmot ovat asia erikseen. Jukan ihastuksen kohde on lähinnä objekti sekä päähenkilölle että elokuvan tekijöille. Hahmon avulla Jukka saadaan näyttämään entistä viattomammalta ja hänen "miehinen pelastamisviettinsä" korostuu. Samalla elokuvaan saadaan myös paljasta pintaa, mikä tuntuu olevan elokuvan tekijöille itsetarkoituksellista. Ainakaan juonesta ei löydy motivointia tirkistely-/alastonkohtauksille. Elokuvan naiskuva kiteytyy kolmeen eri hahmoon, jotka ovat ilman miestä hukassa oleva nuori nainen, Jukan alati poissa oleva äiti (Sari Havas) ja kylmä mallitoimiston johtaja (Anna-Leena Härkönen).

Raivostuttavinta elokuvassa on kuitenkin suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ja toisinajatteleviin. Jukan kuoleva opettaja on sekä homo että entinen kommunisti. Elokuvassa hänen kohtaloaan kuolla aids:iin pidetään oikeutettuna. Lopussa vanha mies tulee uskoon ja näin myös tunnustaneeksi omat "virheensä". Elokuvan opetukseksi muodostuu se, että Jumala rankaisee niitä, joiden seksuaaliset mieltymykset ja poliittiset mielipiteet ovat "vääriä". Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten Young Loven kaltainen elokuva on saanut tuotantotukea. Vastaavaa asenteellista ja ennakkoluuloista kamaa ei ole vähään aikaan tullut suomalaisten ensi-iltojen joukossa vastaan.

Elokuvassa jatkuvasti toistuva lause "innocence is not a crime" toimii moottorina karkkimaailmaan piilotetulle ideologialle, jota elokuva katsojilleen syöttää. Viattomuuden avulla Young Love pyrkii propagoimaan kyseenalaista maailmankuvaansa. Tästä elokuvasta on kuitenkin viattomuus ja suvaitsevaisuus kaukana. Sitä ei pysty katsomaan edes camp-asenteella tai vitsinä, sillä elokuvasta näkee, että tuotantovaiheessa ollaan oltu tosissaan. Toivottavasti kimalteleva ulkokuori ei houkuttele luokseen liian monia katsojia. Suosikaa muita kotimaisia!