Young Love valkokangas

Vaikea ja surullinen tilanne. Suhtaudun lasten- ja nuortenelokuviin lämmöllä ja soisin niitä nähtävän kotimaisessa elokuvatuotannossa enemmänkin. Äärimmäisyydet ja ongelmakeskeisyys ovat vain liian usein näissä elokuvissa läsnä. Jollei nuolla nappeja ja huudeta vittua, niin sitten ammennetaan Raamattua. Pitääkin kysymän, eikö tavallisia lapsia ja nuoria enää olekaan olemassa.

Elokuvantekijöiden motiivit kumpuavat varmastikin yhteiskunnan pinnan alla ja päällä vellovasta nuorten, ja miksi ei vanhempienkin, pahoinvoinnista. On toki ymmärrettävää, että ongelmat halutaan tuoda esille ja herättää keskustelua, mutta miten se tehdään, on jo toinen asia. Aikuiset eivät ole nuoria ja nuoret eivät ole aikuisia - on siis rakentavasti erilaista puhua asioista nuorille kuin aikuisille. Nuorille puhumisessa on läsnä aina suurin mahdollinen vastuu, ja jos joku sortuu saarnaajaan rooliin, hänen motiivejaan tulee epäillä raskaimman kautta.

Young Love alkaa hyvin. Kotimaisen nuortenelokuvan puitteissa pääosissa nähtävät Joonas Nordman ja Saija Lentonen tekevät hienoa työtä. Elokuva rakentaa kuvastoaan varhaisteinipojan seksuaalista heräämistä ja itsenäistymisprosessia myötäillen. Valokuvauksesta innostunut Jukka ihastuu parikymppiseen Johannaan. Asetelmasta olisi voinut loihtia kutkuttavankin kasvutarinan kotimaisen nuorisopopin hyväilyssä, mutta aikuiset eivät taaskaan ole olleet nuoria.

En jaksa uskoa, että edes elokuvan nuorin kohderyhmä, varhaisteinit, jaksaisivat kiinnostua näin lapsellisesta tarinasta, prinsessasatujahan luetaan lähinnä esikouluikäisille, jos enää niinkään varttuneille. Moniko 13-vuotias on niin pikku pyhimys, että valokuvailisi kaunista ja alastonta naisvartaloa ilman masturbaatiohaluja? Entä moniko 19-vuotias on niin epäkypsä, että turvautuisi kuusi vuotta nuoremman nassikan tarjoamiin elämänoppeihin? Täysin epätodellista. Aina ei todellakaan tarvitse olla seksikeskeinen, mutta missä on ollut tekijöiden todellisuudentaju, oikeasti? Vastaus löytyy elokuvasta ja sen sumeilemattomasta saarnaamisesta ja hyöräävän vanhoillisesta raamatullisuudesta.

Elokuvan nuorta voimaa käy todella sääliksi, kun heitä käytetään häikäilemättömästi vääristyneen ja aikansa eläneen propagandan välineinä. Voidaanko liberaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa todellakin vielä julistaa oikeutetun kuoleman langettamista homoille ja vasemmistolaisille, ja vielä lasten- ja nuortenelokuvassa! Aikuinen katsoja saattaa vielä moiselle mauttomuudelle hurvikkaasti höröttää, mutta miten näkemäänsä suhtautuvat elokuvaa katsomaan erehtyneet viattomat lapset ja nuoret. Eikö elokuvatarkastamon tulisi tarkastaa edelleen elokuvia eritoten lapsille ja nuorille haitallisen materiaalin takia, vai miten selitetään tällaisen vähämielisyyden pääseminen julkiseen valkokangaslevitykseen. Jopa amerikkalaisten teinielokuvien vakuumipakattu konsumerismin ja vapaanpariutumisen ylistyslaulu tuntuu oikeamielisyyden juhlalta verrattuna Young Loveen, jota pimeiden vuosisatojen oppeineen voisi pitää puhtaiden kristillisten arvojen suoranaisena rienaamisena.

Tämä hengenkääpiöiden tuhtaama teos on pöyristyttävän suvaitsematon, ennakkoluuloja, seksismiä, sovinismia ja jopa rasismia lietsova tekele, joka kahlaa sellaisissa konservatiivisuuden ahdasmielisissä pohjamudissa, että humanistia hirvittää. Elokuvan nyky-yhteiskuntaan täysin sopimaton vanhoillisuus konkretisoituu Jukan kuvaamataidonopettajaan, joka on vasemmistotaiteellinen vanha kommarihomo. Vanha homo valokuvaa vielä opettajan työnsä lisäksi ulkomaalaisia hääpareja ja kuolee lopulta aidsiin, mikä todennetaan raamatulliseksi rangaistukseksi harrastetusta riettaudesta. Onneksi vanha homo juuri ennen kuolemaansa ymmärsi syntinsä ja teki sovinnon yläkerran kanssa. Naiselta ei myöskään paljoa vaadita, riittää kun on kaunis. Hiiteen koulutus ja sivistys, sillä raamattua lainaamalla saa prinssin hakemaan porvarisportillaan pois koulun pihasta kauas iltahämärän onnelaan. Ensin nauratti, mutta lopulta raivostutti, sillä eikö tällaisen alikehittyneen maailmankuvan maalaaminen nuorten katsottavaksi ole alle kaikkien hyvien tapojen ja moraalikäsitysten.

Tekijöiden kyseenalaisista tarkoitusperistä ja taustavoimista kertoo sekin, että viime vuosina kotimaisia elokuvia on promotoitu voimakkaasti ja tekijätiimit ovat kiertäneet maata lehdistöä tapaillen. Young Loven tekijöitä ei liiemmälti ole lehdistön tentattavana näkynyt, enkä sitä ihmettele, sillä heille esitetyt kysymykset olisivat varmasti olleet vähintäänkin kiusallisia vastattaviksi.

Maailmankatsomuksia on monia ja mielipidevapaus on perusasia, mutta nuoriin kohdennettu propaganda on aina vakava asia. No - ollaksemme oikein vanhurskaita, ehkä meidän kaikkien pitäisi klikata itsemme elokuvan kotisivuja ylläpitävän heimot.netin sivuille latailemaan vaikkapa veisuja kännyköihimme. Harrasta.