Kiss of the Dragon valkokangas

Hongkongilaisen kung fu -elokuvan ja amerikkalaisen toimintaelokuvan yhdistelmää on yritetty synnyttää jo kolmisenkymmentä vuotta. Lajien pinnallisesta samankaltaisuudestaan huolimatta tarinoiden taustalla vaikuttavat idän ja lännen käsitykset ovat olleet kuitenkin yhteensopimattomat ja tulokset ainakin Hongkong-elokuvien ystävien mielestä heikkolaatuisia. Aiheeseen on nyt tarttunut myös ranskalainen eurooppalaisen toiminnan merkkimies Luc Besson, jonka jos kenen voisi kuvitella asiassaan onnistuvan.

Kiss of the Dragon onkin nimenomaan Bessonin ja hongkongilaisen kung fu -tähden Jet Lin elokuva, miehet ovat sekä tuottaneet että käsikirjoittaneet elokuvan yhdessä, vaikka ohjaus onkin annettu televisiossa ja mainoksissa aloittaneen Chris Nahonin elokuvadebyytiksi. Lajityyppien hedelmällistä liudentumaa ei tälläkään yrittäjäjoukolla kuitenkaan synny. Elokuvan juoni toistaa tahdottomasti Bessonin Léonin (1994) reittejä ja muistumia löytyy myös hänen aiempaan menestyselokuvaansa Nikita (1990). Jet Li puolestaan tuo puolestaan kiinalaispoliisin hahmoonsa paljon Tsui Harkin Once Upon a Time in China (1991-) -elokuvasarjassa esittämästään Wong Fei-hungin hahmosta, joka Hongkong-elokuvassa seikkaili jo 1950-luvulta lähtien. Molemmat hallitsevat taistelun lisäksi myös perinteisen kiinalaisen lääketieteen.

Sekä palkkamurhaaja Léon että Wong Fei-hung kuten myös Kiss of The Dragonin Liu Jian ovat yksinäisiä miehiä vastassaan koko maailma. Pariisiin ranskalaispoliisin avuksi lähetetty Liu saa vastaansa psykopaattisen poliisin, turkkilaissyntyisen Tchéky Karyon esittämän komissario Richardin. Rooli on lähes sama kuin Léonin Gary Oldmanin Norman Stansfield. Karyon ei kuitenkaan pysty jo liian rumakasvoisenakin ilmentämään sen vaatimaa persoonan jakaantuneisuutta toisin kuin Beethovenia ja Pontius Pilatustakin näytellyt Oldman.

Siinä, missä Léon ja Nikita käyttivät huomattavasti aikaa päähenkilöidensä melodramaattiseen sielunelämän kuvaamiseen heidän vastakkaiseen sukupuoleen saamansa kontaktin kautta, antaa Kiss of The Dragon paljon tilaa manner-Kiinasta Hongkong-tähdeksi nousseen Jet Lin kung fu -taitojen esittelyyn. Niinpä Liu Jianin ja Bridget Fondan esittämän prostutioidun suhde joutuu etenemään niin lyhyessä ajassa, että heidän dialoginsa on paikoin surkuhupaisaa. Herkkäilmeinen komedienne Bridged Fonda, joka oli nimiosassa Nikitan surullisenkuuluisassa Hollywood-versiossa Point of No Return (1993), on jälleen koko lailla väärässä elokuvassa.

Kung fun ihailijat voinevat olla tähän elokuvaan kohtuullisen tyytyväisiä, sillä Jet Li osaa koreografiansa ja käyttää taisteluunsa miltei pelkästään ruumiinjäseniään ja jättää vaijeritemput lajityypin rappioedustajille. Yhtä aikaa äärimmäisen realistista ja tyyliteltyä välivaltaa sisältävät taistelukohtaukset erottuvat elokuvan kerronnasta hyvin samaan tapaan kuin perinteisen musikaalin tanssiesitykset. Varsinkin kaksintaisteluissa on myös ilmassa samantapaista eroottista jännitystä. Muille Kiss of The Dragonilla ei sitten paljon ole tarjottavanaankaan: tämä soppa on sen verran erilaatuisista aineksista kasattu, ettei se lämmittämällä parane.