Vaimoni on noita valkokangas

Nora Ephron, Vaimoni on noita -elokuvan ohjaaja, tunnetaan romanttisten elokuvien ohjaajana ja käsikirjoittajana. Muiden muassa Uneton Seatlessa ja Kun Harry tapasi Sallyn ovat Ephronin aiempia tuotoksia.

Hollywoodissa on muodissa varsinainen kierrätysbuumi. Vanhoja elokuvia ja televisiosarjoja filmatisoidaan uudelleen. Vaimoni on noita perustuu 1960-luvun komediasarjaan. Elokuvassa Jack Wyatt (Will Ferrell), elokuvatähti, yrittää pelastaa uransa saman noitasitcomin uudelleenlämmittelyssä. Jack haluaa noitavaimoaan esittämään tuntemattoman, jotta voisi itse loistaa. Isabel Bigelow (Nicole Kidman) sopii rooliin paremmin kuin hyvin, koska on oikeastikin noita.

Elokuvassa käy juuri niin kuin sen juonessakin. Vaimo varastaa shown miespäähenkilön yrityksistä huolimatta. Nicole Kidman suorastaan hehkuu karismaa. Muut näyttelijät ovat statisteja aina Michael Cainea myöten. Kidman pelastaa ja kokoaa kaikki sekavuudet yhteen ja voittaa katsojan puolelleen. Taianomainen suoritus.

Fantasiaelementtien avulla voi sallitusti leikitellä elokuvakerronnalla, pistää esimerkiksi epätoivotut tapahtumat kelautumaan takaisin. Vaikka taikuutta käytetäänkin, niin jotkut juonenkäänteet tuntuvat romanttiseen komediaan liian äkkinäisiltä, huonosti pohjustetuilta. Kidmanista huolimatta lopullinen taikasauvan heilautus puuttuu, jolla saataisiin monet mukavat, liikuttavat ja hauskat asiat järjestymään paremmin.

Musiikki tuntuu alkutahdeissa jytäävän hienosti, mutta taantuu sittemmin nostalgiseksi perusviulupuuroksi. Äänellä on elokuvan katsomiskokemukseen iso vaikutus, minkä huomaa vasta kun siihen tulee häiriöitä. Monikanava- eli surround-äänet hävisivät nimittäin kesken näytöksen. Kuulokuva latistui, kun jäljelle jäi vain valkokankaan takaa tulevien kaiuttimien ääni.