The Imitation Game valkokangas

Brittiläinen matemaatikko Alan Turing on kirjoitettu maansa sotahistoriaan kultakirjaimin. Tietoteknisesti aikaansa edellä ollut mies onnistui purkamaan saksalaisten salaisen Enigma-koodin, mikä oli merkittävä askel toisen maailmansodan päättymisessä. Turing oli sankari, jolle kuitenkin Britannian hallitus käänsi selkänsä, kun tieto hänen homoseksuaalisuudestaan pääsi julkisuuteen.

Sekä Enigma että Turingin salattu henkilöhistoria muodostavat ytimen Andrew Hodgesin kirjaan pohjautuvalle The Imitation Gamelle. Koneiden, ihmisten ja sotainstituutioiden takana kytee tarkkaan varjeltu salaisuuksien verkko. Enigman murtuminen johti liittoutuneiden voittoon, mutta samalla Turingin yksityiselämän savuverho hälveni pois. Maksettu hinta oli matemaatikolle kova.

Elokuvassa 27-vuotias Turing (Benedict Cumberbatch) saapuu Bletchley Parkiin tarjotakseen apuaan saksalaisen salauslaitteen Engiman murtamisessa. Miehen lisäksi ryhmään liittyy nimekäs joukko maan parhaita koodinpurkajia. Koneita paremmin kuin ihmisiä ymmärtävän matemaatikon toimintatavat herättävät ärtymystä kollegoiden piirissä. Miehen kehityksellinen idea kun on yksittäisten koodien tulkkaamisen sijaan kehittää kone, jonka avulla Enigman koodijärjestelmä voidaan purkaa.

Koneen ja ihmisen välinen suhde sekä yksityisen ja julkisen tason salailu kietoutuvat osaksi tosipohjaista jännitysnäytelmää. Avain Engiman murtumiseen piilee niin koneessa kuin sitä käyttävissä ihmisissä. Uhrimääriltään eskaloituva sota asettaa kuitenkin Turingin ryhmälle ajalliset paineet.

The Imitation Gamen käsikirjoituksesta vastaa pitkän elokuvan saralla debyyttinsä tekevä Graham Moore. Ohjausvastuussa on Headhunters-trilleristä tunnettu norjalainen Morten Tyldum, jolle kyseessä on ensimmäinen englanninkielinen ohjaus.

Ainekset kiehtovaan ja hyvin dramatisoituun kokonaisuuteen ovat kasassa, mutta elämäkertaelokuvien kliseet estävät teosta nousemasta siivilleen. Heikosti kirjoitetulle hahmosapluunalle ja hölmölle melodraamalle taipuessaan elokuva uhraa myös oman kiinnostavuutensa. Sen pysyvät ansiot lepäävät jossain vaivaantuneen pinnan alla.

Henkilökuvauksena teos jättää toivomisen varaa. Turingin anti-sosiaalinen persoona karrikoidaan ylilyödysti samalla kun hahmo alistetaan oireilemaan lapsuusajan menetykselle. Kyseessä on muistoissa elävä ensi-ihastus, jonka merkitystä myöhempiin elämänvaiheisiin nostetaan esille kärkevän korosteisesti.

Ryhmän ainoa naispuolinen henkilö Joan Clarke (Keira Knightley) nousee elokuvassa merkittävään osaan matemaatikon platonisena sydänystävänä. Hänen ja Turingin väliset hetket ovat elokuvan kestävimpiä, muiden henkilöiden rakentuessa lähinnä yksittäisten tyyppipiirteiden varaan. Benedict Cumberbatch tekee kelpo työtä ohuen Turing-hahmonsa kanssa saaden puutteellisesta sisällöstä irti sen mikä on mahdollista. Keira Knightleyn Clarke jää puolestaan kaipaamaan persoonallista räväkkyyttä.

Henkilötarina iskeytyy vasten vakaata mutta innotonta ohjausta. Kerronnan ote laahaa ja näennäisen painokas dialogi tukehtuu omaan teennäisyyteensä. Emotionaalinen paukutus pyrkii elävöittämään laiskaa kokonaisuutta sortuen kuitenkin vain kiusalliseen alleviivaukseen.

Turingin piiloteltu homoseksuaalisuus ja Britannian lainsäädännön asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan ovat aiheena toki relevantteja. Samalla esille nousee myös matemaatikkojen patriarkaalinen maailma, jonne naisilla ei ollut asiaa. Niin Turing kuin Clarke joutuvat rakentamaan yhdessä savupeitteen, jonka verhoamana he voivat jatkaa elämäänsä kenenkään tuomitsematta.

Valtavirtaelokuvien formaattiin itsensä mukiloiva teos ei kuitenkaan suosi käsittelyn hienovaraisuutta. Sanomaa rummutetaan uuvuttavan läpinäkyvästi aina lopun tekstiplansseja myöten. Tämä myös paljastaa sen pölyttyneen koneen, joka elokuvan alla jyllää. Energialähteenä sille toimivat akatemian mahdolliset kultapystit.