Ärhäkkä ristiretki
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Martin McDonagh on kerännyt itselleen kulttimaineen lyhyestä filmografiastaan huolimatta. Ensimmäinen ohjaustyö, lyhytelokuva Six Shooter (2004), toi hänelle Oscar-palkinnon ja esikoispitkä Kukkoilijat (2008) varmisti hänen asemaansa elokuvamaailmassa. Three Billboards Outside Ebbing, Missouri jatkaa samalla epäkorrektin huumorin ja napakan dialogin viitoittamalla tiellä kuin ohjaajan aikaisemmatkin elokuvat.
Mildred (Frances McDormand) on menettänyt tyttärensä järkyttävällä tavalla. Suru on muuttunut vihaksi, kun paikallinen poliisi ei tunnu tekevän mitään murhan ratkaisemiseksi. Hiljaisesta suremisesta tulee avoin ristiretki, kun hän vuokraa syrjätieltä kolme mainostaulua, joissa hän osoittaa syyttävän sormen kohti poliisipäällikkö Willoughbyn (Woody Harrelson) toimettomuutta. Mildredin mielenilmaisu saa paikalliset kääntymään nopeasti häntä vastaan ja kiivaimmin joukkoa lähtee johtamaan virkatehtäviään kyseenalaisella tavalla hoitava poliisi Dixon (Sam Rockwell).
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on ärhäkän epäkorrekti ja juonenkäänteiltään rikas elokuva. Se pystyy pitämään vauhdin päällä ja kääntyy tyylipuhtaasti mutkikkaan tarinan mukana. Se on myös niin nokkela elokuva, että se saa helposti huijattua katsojan luulemaan, että tarinassa käsitellään oikeasti painavia asioita, kuten rakenteellista rasismia tai naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Tarina väläyttelee suuria aiheitaan jättäen ne loppujen lopuksi taustakuviksi ja keskittyy tutkimaan Ebbingin yhteisön sisäisiä paineita.
Elokuvan politiikan problemaattisuus ei nouse epäkorrektista huumorista tai sen esittämistä väitteistä. Ongelmallista on se, että elokuva yrittää naamioitua poliittisesti valveutuneeksi tarinaksi rasistisesta yhteisöstä, mutta kohtelee poliisiväkivaltaa lopulta vain eksoottisena taustakertomuksena. Muut kuin valkoiset hahmot jäävät ontoiksi statisteiksi, joiden tehtävä on rohkaista Mildrediä hänen kostomatkallaan ja rasismin kitkemiseen tarjottavat ainekset tuntuvat naiiveilta hätäratkaisuilta.
Elokuva on kuitenkin rakennettu niin taitavasti liikkuvaksi kokonaisuudeksi, että ongelmakohdat pystyy sivuuttamaan. Pikkukaupungin yhteisöllisyyden rakoillessa nousevat yksilöiden väliset dynamiikat esiin ja se on McDonaghin varminta osaamisaluetta. Nopeassa ja värikkäässä dialogissa on mametmaista varmuutta, jota vahvat näyttelijäsuoritukset alleviivaavat.
Three Billboards Outside Ebbing, Missourin parasta antia on ehdottomasti sen näyttelijäkaarti. Frances McDormand osoittaa rautaisen ammattitaitonsa konservatiivisen ja itsensä kovettaneen Mildredin roolissa. Hän hallitsee piikikkään dialogin luontevasti ja pystyy kääntämään tunneskaalan uhmakkaasta vihasta myötätuntoon silmänräpäyksessä. Erityisen kauniisti se tulee esiin McDormandin ja Woody Harrelsonin välisissä kuulustelukohtauksissa.
Three Billboards Outside Ebbing, Missouri on nokkela elokuva, joka kuvittelee olevansa viisas. Martin McDonagh ei osaa kuljettaa isoja yhteiskunnallisia aiheita isoveljensä John Michael McDonaghin tapaan, mutta hänen tarinan rakentamisensa ja dialoginsa on taidokasta. On täysin katsojasta kiinni, pystyykö hän sivuuttamaan elokuvan problemaattisen politiikan, joka tuntuu kohoavan yhdysvaltalaisen yhteiskunnan ulkopuolelta tulevasta katseesta. Elokuvassa on paljon hyviä aineksia, mutta se ei pysty tuomaan niitä kaikkia yhteen.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,8 / 6 henkilöä
Seuraava:
Phantom Thread
Paul Thomas Andersonin edellisten elokuvien tavoin myös Phantom Thread vaatii katsojiltaan paljon.
Edellinen: In the Fade – Kuin tyhjästä
Fatih Akinin perheen menetystä ja oman käden oikeutta käsittelevä elokuva lähtee oudolle polulle.