Kätkijät valkokangas

Kuka ruoja on ryövännyt auton avaimet tai sen tärkeän paperin, jonka piti olla postilaatikossa jo eilispäivänä! Tuntuuko kommentti tutulta? Allekirjoittanut ainakin joutuu harva se aamu, ainaisessa kiireessään, myllertämään juuri putipuhtoiseksi kiillottaman kämppänsä todelliseksi sekasotkuksi etsiessään jotakin niin elintärkeäksi luonnehtimaansa. Löytyyhän se tärkeä esine lopulta, tosin sen jälkeen, kun edellispäivän siivouksesta ei voi enää löytää merkkiäkään. Avainnippu löytyy sohvan saumasta ja se niin elintärkeä A4:nen kirjapinon alta. Paikka on remontissa, ihmismieli kärttyinen ja kiire on entistäkin kovempi.

Ohjaaja Peter Hewittin seikkailukomedia Kätkijät tarjoaa selityksen tavaroiden omalaatuiselle katoamiselle ja siirtymiselle paikasta toiseen. Selitys löytyy tietystikin "kätkijöistä", peukalonmittaisista mini-ihmisistä, jotka hukkaavat tavaroita ihan työkseen. Hewittin ohjaus on kokoperheen viihteeksi aiottu tehosterallattelu, joka valitettavasti jättää lapsensa teatteriin tuoneet varttuneemmat katselijat turhan kylmäksi. Varsinaisen kohdeyleisönsä keskuudessa Kätkijät on kuitenkin varma takuumenestys.

© 1997 PolyGram

Kätkijäperhe Kellolainen, isä Podi (Jim Broadbent, ääni Heikki Määttänen), äiti Hemmeli (Celia Imrie, ääni Sinikka Sokka) sekä lapset Arietta (Flora Newbigin, ääni Marjut Heikkinen) ja Piikeri (Tom Felton, ääni Dimitri Qvintus) asuvat Kelposten perheen omistamassa talossa. Kätkijät toteuttavat vaistoaan: kätkevät ja piilottavat ihmojen tavaroita aina näiden silmien välttäessä.

Rauhaisa rinnakkaiselo kuitenkin vaarantuu ökyrikkaan ja niljakkaan Hyväkäs P. Potterin (John Goodman, ääni Eero Saarinen) häätäessä Kellolaiset viekkaudella heidän kodistaan. Kätkijöiden kanssa ystävystynyt Kelpolaisten perheen nuori vesa Timo (Bradley Pierce, ääni Tuomas Oksanen) yrittää salakuljettaa kätkijäperheen mukanaan uuteen kotiinsa. Matka ei kuitenkaan suju kommelluksitta ja Ariettan ja Piikerin seikkailutarina voi alkaa...

Vaisusta tehosteesta toiseen

Kulttiohjaajan asemaan nousut Jack Arnold tutustutti katsojansa vuonna 1957 jatkuvasti yhä pienenevän miehen seikkailun täyttämään maailmaan elokuvassa Mies, joka kutistui. Elokuvan päähenkilö Scott Carey joutui taistelemaan jatkuvasti yhä vaatimattomammaksi käyvillä voimillaan yhä suurenevia ja suurenevia vihulaisia vastaan. Lopputaistelussa hän joutui käymään vain neula aseistuksenaan hämähäkkimonsterin kimppuun. Daavid voitti lopulta kahdeksanjalkaisen Goljatin neuvokkuutensa ja neulansa terävyyden ansiosta. Tämän teoksen jälkeen valkokankaalla ydinkoeajan melskeissä käyskenteli hyvän tovin vuoroin pientäkin pienempiä lilliputtisankareita ja vuoroin taas ylettömästä liikakasvusta kärsineitä jättiläisihmisiä.

Pieni näyttää jälleen olevan valttia unelmatehtaan suuren budjetin projekteissa. Nyt ei syytä ole löydetty atomin ytimestä, vaan kajahtaneiden tiedemiesheppujen kohelluksista. Valkokankaalla onkin vipeltänyt viime aikoina sangen kattava kirjo pikkukansaa, tiedemiesvanhempien vahingossa pienentämistä perheen lapsosista mikrosirujen henkiinherättämiin lelukommandoihin. Edesmenneen brittikirjailija Mary Nortonin 50-luvulla luomiin satukirjahahmoihin perustuva Kätkijät tarjoaa kuitenkin perinteisen, atomittoman ja tiedemiehettömän tulkinnan pienempien taistelusta asemastaan auringossa - tarinan "small-powerista". Hewitt on onnistunut vangitsemaan lasten sydämet kirjojen sivuilla valloittaneen tunnelman myös omaan elokuvaansa.

Kätkijät onkin ajatukseltaan oivaltava yhdistelmä 1800-luvun Charles Dickensin saituritarinaa, 50-luvun Mary Nortonia ja 90-luvulla lopullisesti itsensä läpilyönyttä tehosterallattelua. Toteutus on kuitenkin jäänyt pahemman kerran puolitiehen. Leffan hauskaa ja pirteää näkökulmaa syövyttää alkumetreistä lähtien turhan tasaiseen tahtiin ja ennalta-arvattavin kääntein etenevä langanlaiha juoni. Suomenkieliseksi dubattu näyttelijöiden ylinäyttely ja varsinkin äänensä näyttelijöille lainanneiden tarkoituksellinen ylitulkinta rooleissaan tökkii yhä enemmän ja enemmän leffan edetessä. Suurten ja megalomanisten dinosaurusten ja godzillojen jälkimainingeissa syntynyt pikkuihmistarina käyttää hyväkseen uusinta tehostevyörytystä onnistumatta kuitenkaan sävähdyttää katsojaansa. Tehosteinflaation seurauksensa kaikki valkokankaalla nyt esiintyvä on nähty huomattavasti suuremmassa ja vaikuttavammassa mittakaavassa.

Vaatimattomaksi ja harmittomaksi hyytyvä Kätkijät tarjoaa lopulta vain jo moneen kertaan nähtyä vuoristoratamaista tehosteleikittelyä ja täpärästä tilanteesta toiseen etenevää seikkailurallattelua sekä halpahintaista pieruhuumoria. Valitettavasti elokuvan ohjaaja hukkaa loistavan ajatuksen tarjoamat mahdollisuudet jo heti ensimetreillä. Hewittin käsissä Kätkijät jää turhankin keskinkertaiseksi. Korkealuokkaisesta villasta kehräämänsä lankakerän sijasta Hewittin käsiin jää vain silkka nukkapallo. Kuitenkin Kätkijät tarjoaa todennäköisimmin perheen pienimmille jännittävän ja hauskan vajaan puolitoistatuntisen. Lapsien elokuvasta saama riemu ja ilo on varmasti vanhempien elokuvaan uhraaman ajan ja rahan arvoinen.