Talvinen matka valkokangas

Dokumenttielokuva Talvinen matka nuotittaa kahta kappaletta yhtä aikaa. Kymmenen vuoden lauluopintojen jälkeen Kalle Koiso-Kanttila mielii oopperatenoriksi, mutta kilpailu ja arvostelu alalla ovat julmia. Laulunopettajien johdolla hän kehittyy vapauttamaan ääntään ja esiintymistään. Vääjäämättömästi vapautumisen prosessi kietoutuu yhteen itsensä hyväksymisen kanssa.

Elokuva on eräänlainen jatkokertomus Visa Koiso-Kanttilan edelliselle teokselle, Isältä pojalle. Viimeksi ääni avattiin Visalle, nyt tämän veljelle Kallelle. Elokuvia yhdistää raadollisen isäsuhteen keskeisyys ja sukupolvien väliset kuilut. Sodan jälkeisen sukupolven kasvatille eivät tunneilmaisu ja osallistuminen lasten elämään olleet arkipäivää. Etäinen isäsuhde painaa edelleen aikuisikään ehtineitä lapsia, enemmän tai vähemmän tiedostettuna.

Isältä pojalle -elokuvan jälkeen Visa Koiso-Kanttila korosti monissa haastatteluissa ymmärtäneensä, ettei hän pysty muuttamaan vanhempiaan, ainoastaan itseään. Niinpä sen sijaan, että Talvista matkaakin tahdittaisi isän anteeksipyynnön odotus, keskitytään kokijan omaan muutokseen. Elokuva dramatisoi ihmisen kasvua, oman taakan kantamista ja sen keventämistä.

Isää ei päästetä tällä kertaa lavalle, vaan pääroolissa on pojan henkinen kasvu. Vuoropuhelu isän kanssa on korvattu keskusteluilla toisenlaisten kasvattajahahmojen kanssa. Vanhemman rooliin asettuvat Kallen laulunopettajat, jotka antavat miehelle sitä tukea, hyväksyntää ja opastusta, jota hän olisi kaivannut lapsuudessaan.

Laulun ja henkisen kasvun lomittuminen on metaforallisesti onnistunutta, vaikkakin teeman edistämisen kannalta ajoittain naivia ja yksinkertaistavaa. Toistuvat lauluharjoitukset, epäonnistumiset koelauluissa ja tehdyistä virheistä oppiminen muistuttavat oivaltavasti tapaa, jolla ihminen käsittelee menneisyyttään. Päätös itsensä hyväksymisestä ei takaa lopputulosta, vaan samoihin esteisiin törmätään uudelleen ja uudelleen, kunnes niitä opitaan kiertämään, ylittämään tai jopa tuhoamaan.

Tuoreuden kannalta on haaste käsitellä samaa teemaa samojen ihmisten kautta kahdessa perättäisessä elokuvassa. Toisto ja yhtäläisyydet kytevät pinnan alla. Elokuvat toimivat itsenäisesti lähinnä sen ansiosta, että Talvisessa matkassa näkökulma on ymmärretty siirtää rinnaisteisuuteen suoran riepottelun sijasta.

Talvinen matka on vakavasta teemastaan huolimatta optimistinen, sillä luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Kantavana sävellajina on, että ihminen voi oppia hyväksymään asioita, vaikka ei pystyisi niitä muuttamaan.