Taistelu Turusta valkokangas

Huhtikuun alkupuolella Suomalaisen elokuvan festivaalilla kävijämenestykseksi noussut Taistelu Turusta tarjotaan nyt myös maamme suurimpien kaupunkien teattereissa. Tasaiseen tahtiin dokumentteja valmistaneen Jouko Aaltosen ohjaama elokuva luo synkän kuvan 1960- ja 1970-luvuilla riehuneesta Turun taudista, joka ilmiönä toki oli maanlaajuinen. Dokumentti ei kuitenkaan takerru vain menneeseen vaan yhdistää tapauksen myös nykypäivään.

Taistelu Turusta peilaa tylyn asiallisesti nykyajan betonihirviöitä aikoinaan samalla paikalle seisseisiin arkkitehtuurin ylpeyksiin. Muistelutyyppinen kuvaus on esteettisesti miellyttävää, vaikkakin karua katseltavaa. Vanhat arkistomateriaalit ja uudet haastattelut kulkevat sujuvasti käsi kädessä läpi dokumentin. Aikalaiset kertovat kallisarvoista tietoa purkuhetkien yleisestä ilmapiiristä ja vallitsevista mielipiteistä.

Dokumentti osoittaa avoimesti Turun politiikan ja talouden rappeutumisen, jonka keskiössä paistatteli usko kehitykseen. Nykypäivän sivustakatsojalle tragikoomisuuden huipun muodostaa virkamiesten ja rakennuttajien vuosikymmeniä kestänyt tiivis yhteistyö, jota nykykansa, ei edes valtio hyväksyisi. Päättäjien lisäksi aikoinaan tosin myös asukkaat näkivät nykyiset arvokiinteistöt vanhoina hökkeleinä, joiden yli modernisaation aallon oli aika pyyhkäistä.

Ensin tulipalo, sitten maaherrat. Turun kaupunkikuva on kokenut kovaa kohtelua läpi historiansa. Viimeistään 1970-luvulla kansa kuitenkin havahtui kaupunkikuvan muuttumisesta ja alkoi mölistä vastaan. Humoristisissakin haastatteluissa aikansa kommarit ja pitkätukat kertovat rähinöinnistään purkutöitä vastaan. Nykyradikaaleille kansanliikkeiden rauhalliselta vaikuttava vastarinta koki pettymyksiä, mutta myös vuosikymmeniä myöhemmin meitä kaikkia lämmittäviä onnenhetkiä. Sen ansiosta voimme nyt astella ylpeydellä esimerkiksi Turun Portsan puutalokaupunginosassa.

Historiallisia dokumentteja arasteleville Taistelu Turusta tarjoaa mainion piristysruiskeen seuraamalla yhtäaikaisesti kaupungissa edelleen käytävää taistelua vanhojen talojen tulevaisuudesta. Uushippien strategiana toimii talonvaltaukset autonomisen kulttuurikeskuksen puolesta. Dokumentti yhdistää nerokkaasti aikoinaan kaupungin katukuvan puolesta taistelleen kansan nykyajan räväkämmin toimiviin aktivisteihin.

Vaikka toivonpilkahduksia tarjoillaan, on dokumentti siltikin masentavaa katsottavaa. Ei tarvitse olla turkulainen tunteakseen niin vihaa, surua kuin häpeääkin. Onneksi naurunpaikkojakin löytyy, jopa hyväntahtoisia. Vaikka dokumentti on kunnianosoitus Turun kaupunkia koristaneille kauneuksille, kuten Nobelin, Richterin ja Hamburger Börsin talot, muistuttaa se myös ylläpitämään muistoja ja jatkamaan työtä. Taistelu ei ole ohi.