Syysprinssi valkokangas

Elokuva-adaptaatioiden ongelmat ovat moninaiset. Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Syysprinssi on rakastettu teos suomalaisen kaunokirjallisuuden piireissä. Nuoren kirjallisuudenopiskelijan ja maineikkaan esikoiskirjailijan kiihkeä rakkaus 1980-luvun punkmaailman sykkeessä on muistojen kautta kerrottu tarina nuoruuden huumasta, jota orastava hulluus hiljalleen repi palasiksi. Romaanin pohjana on toiminut Kaurasen suhde kirjailija Harri Sirolaan, joka pitkäaikaisen masennuksen siivittämänä teki itsemurhan kuusi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen.

Yhdysvalloissa elokuvaohjaajaksi opiskelleen Alli Haapasalon esikoispitkä on sovitus Kaurasen kirjallisesta teoksesta. Tekijän kosketuspinta romaaniin on epäilemättä ollut vahva, mutta samalla Haapasalo on joutunut vastaamaan moniin adaptaatiota koskeviin haasteisiin. Sivumitassaan lyhyt Syysprinssi luottaa minäkertojaan, jonka kautta nuoruuden villiä aikaa katsotaan vienosti hymyillen mutta yhtäältä haikeasti. Tässä piilee myös romaanin iskevyys ja koskettavuus.

Tyyli kutsuu käyttämään kertojaääntä, mutta Haapasalo ei kulje aidan matalimmasta päästä. Muistelmallisuus jää elokuvassa sivuun ja kokonaisuus on enemmän aikakausikuvauksena kerrottu rakkaustarina. Kirja vuorottelee tarinassaan 1980-luvun opiskelijavuosien ja nykyhetken sairaalavierailun välillä, mutta elokuvassa jälkimmäinen toimii lähinnä alun käynnistäjänä ja lopun summaajana. Haapasalo pyrkii näyttämään sen, minkä kirja muistojen kautta kertoo. Lopputulos ei kuitenkaan tässä täysin vakuuta.

Ohjaaja on kyllä löytänyt rakastavaisten kirjailijaluonteesta mielenkiintoisen ytimen elokuvaansa. Kahden ihmisen intohimoinen suhde kietoutuu heidän työstämiensä romaanien ympärille nuorten sielujen toimiessa tekstiensä muusina. Päähenkilö Inkan (Laura Birn) kasvutarina nuoresta opiskelijasta itsenäiseksi naiseksi ja hänen rakkautensa Juhanaan (Lauri Tilkanen) antavat sisällön kirjailijan menestyksekkäälle esikoisteokselle. Kun kirjoituskoneen lyönnit pöydän toisessa päässä kuitenkin hiljenevät, myös Inkan ja Juhanan yhteinen aika saa päätöksensä. Eron julmin hetki on sanoa: ”En kirjoita sinusta koskaan.”

Ensirakkaus jää elämään kansien välissä ja mielen lokerikoissa. Juhanan sairaus kuitenkin riistää häneltä mahdollisuuden päästä käsiksi yhteisiin muistoihin. Jäljelle jää vain kasa tyhjiä papereita pään sisällä. Elokuvan kantavimmat hetket rakentuvat loppupuolen hoitovuoteen äärelle, jossa rappeutuneen rakkauden ja siihen liittyvien muistojen traagisuus tavoitetaan pistävästi.

Tällaiset hetket ovat elokuvassa vain turhan harvassa. Haapasalo on lähtenyt työstämään nuoren lemmen loimuavaa paloa tavalla, joka jää lähinnä fyysisen kiihkeyden pinnalliseksi kuvaukseksi. Ohjaajan ammattitaito näkyy kyllä visuaalisella tasolla. Varsinkin pehmeä valaistus ja muutamien kohtien harkittu väriympäristö jaksaa ihastuttaa. Vähäsanainen elokuva nuokkuu kuitenkin liiaksi kauniin tunnelmointinsa varassa, varsinkin kun kuoren alla lepää harvalti asioita, joista heleän tyylin tehovoima voitaisiin ammentaa.

Taakka on raskas myös kahdelle päänäyttelijälle, jotka sanattomin elkein koettavat tavoittaa rakkauden kipinää sen syntyhetkistä aina päättymiseen asti. Laura Birn omaa sympaattiset valkokangaskasvot, mutta ote parikymppisen hahmon mielenmaisemaan tuntuu olevan näyttelijälle kovin etäinen. Yhtälailla vajaaksi jää Lauri Tilkasen tulkinta porvaritaustaisesta kirjailijarentusta. Elokuvan statistisiin sivurooleihin on jostain syystä tungettu Paula Vesalan ja Olavi Uusivirran kaltaisia tähtinimiä.

Syysprinssi on kunnianhimoinen yritys tuoda Kaurasen romaani valkokankaalle. Haapasalo onnistuu jalostamaan nuoren rakkauden ja kirjoittamisen välisestä suhteesta hyvääkin sisältöä, mutta kirjan tunteiden tasolla puhutteleva henkilökohtaisuus ei välity näyttelijöiden ja kuvien kautta. Visuaalinen voimavara antaa teokselle koreat kannet, mutta niiden väliin kätkeytyy hyvin vähän mitään kouriintuntuvaa.