Super Charlie valkokangas

Ruotsalainen dekkarikuningatar Camilla Läckberg on kunnostautunut myös lastenkirjailijana ja kirjoittanut peräti kahdeksan lastenkirjaa supervoimaisesta vauvasta, Super-Charliesta. Luonnollisesti ainuttakaan ei ole suomennettu. Läckbergin dekkareiden kohdalla suomentamatta jättäminen aiheuttaisi kalabaliikin, mutta lastenkirjallisuudesta ei taas kerran ole niin väliä. Kirjastosta sentään on saatavissa alkuperäisteos.

Läckbergin ensimmäisessä Super-Charlie -kirjassa vastasyntynyt Charlie saa tähdenlennolta supervoimat ja paitsi kehittyy älyllisesti vinhaa vauhtia, saa myös vinon pinon supervoimia. Charlie oppii nopeasti salaamaan ajattelu- ja puhekykynsä ja käyttää voimiaan auttaakseen perhettään. Ensimmäisen kirjan lopussa Charlie käy kostamassa isoveljensä koulukiusaajalle lentämällä tämän kotiin ja pudottamalla kakkavaippalastin tämän naamalle. Seuraavana aamuna ei koulussa kiusaajaa näy, hän on oletettavasti saanut noroviruksen tai muun infektion. Kauhea on siis vauvelin kosto!

Elokuva ottaa Läckbergin kirjasta perusidean supersankarivauvasta, muuten mennään turbovaihteella kohti lapsiväkivaltaa. Sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa että lapsien tekemää väkivaltaa. Super Charlie ilmestyi viime vuonna Ruotsissa joulun alla, mutta siinä ei ole hyvää tahtoa maan päällä. Sen sijaan teos on lähes yhtä soittoa kohellusta, mäiskettä ja räiskettä. Vain alkuvaihe malttaa hieman pohjustaa tarinaa, mutta siinäkin esitetyt ideat ja lähtökohdat hautautuvat nopeasti syvän kasan alle. Se kasa on pääosin sitä itseään.

Käsikirjoitusvaiheeseen on sinänsä mahtunut hyviä teemoja kuten isoveljen kokema kateus siitä, kun vastasyntynyt saa vanhemmilta kaiken huomion, koulukiusaaminen ja se, kuinka turvallisuuden nimissä verorahoja voidaan muitta mutkitta syytää ison rahan roistokorporaatioille samalla, kun lapset, vanhukset, koulutus ja hyvinvointi kokevat vain leikkauksia. Super Charlien osalta roistokorporaatio on kirjaimellisesti roistojen korporaatio, ja päättäjistäkin osa on rikollisia.

Nämä ansiokkaat teemat jäävät kuitenkin joko puolitiehen, täysin ylimalkaisiksi tai vain satunnaisiksi heitoiksi. Suurin osa huomiosta menee siihen, kuinka sekä superroisto Inferio että hänen kätyrinsä ovat valmiita kohdistamaan raakaa väkivaltaa lapsiin. Supervoimainen viittavaippasankari Charlie antaa kyllä samalla mitalla takaisin ja liioitteleva animaatiotyyli pehmentää vaikutusta. Päiväkoti-ikäisen lapsen isänä oli silti huumori koetuksella, kun kouluikäisiä hahmoja ja vauvaa yritettiin tappaa tai hullu tiedemies yritti tehdä vauvalla kokeita.

Kyseinen päiväkoti-ikäinen oli mukana näytöksessä nuorempana kriitikkona eikä viihtynyt lainkaan elokuvassa, joka on suunnattu juuri hänen ikäryhmälleen. Nuorempi kriitikko on nähnyt viiden vuoden ikäänsä mennessä kolminumeroisen määrän elokuvia ja katsonut ikäiselleen vaativampia teoksia Hayao Miyazakin Henkien kätkemästä alkaen. Super Charlie aiheutti kuitenkin kiemurtelua penkissä ja loppuvaiheissa selkeää ahdistusta ja äänekästä toivetta lähteä kesken pois. Elokuva katsottiin silti loppuun, mutta lopputulos oli kokemuksena ankea kummallekin kriitikolle.

Super Charlieta ei voi suositella kohderyhmälleen eli vähän alle ja vähän yli kouluikäisille lapsille eikä sillä ole mitään annettavaa vanhemmille koululaisille, aikuiskatsojista puhumattakaan. Teos jää kohkaavaksi tusinaelokuvaksi, josta jää mieleen vain humoristiseksi tarkoitettu mutta abysmaalisesti epäonnistuva väkivalta ja eestaas säntäily. Itse sympaattinen Charlie-vauvakin jää pahasti sivuhahmojen ja yleisen touhotuksen jalkoihin.

Ehkäpä olisi yleisemminkin aika saatella haudan lepoon koko perheen elokuvaideat, joissa kohdistetaan lapsiin ja eläimiin huumoriväkivaltaa, piirrettynä tai ei.