Jumitusta
Railakkaista komedioistaan (Sekaisin Marista, Nuija & tosinuija) tunnetuiksi tulleiden Bobby ja Peter Farrellyn uusin hengentuote kertoo kaksosista, joita perimän lisäksi sitoo yhteen 23 senttimetrin pituinen elävä kudos vyötärön paikkeilla. Bob (Matt Damon) ja Walt Tenor (Greg Kinnear) ovat tästä huolimatta, ja osaksi juuri sen ansiosta, iloisia veikkosia, jotka elävät veljellistä yhteiseloa pienessä kotikaupungissaan. He ovat kehittäneet erilaisia tapoja ottaa hyöty ja hupi irti fyysisestä erityisyydestään; he mm. toimivat supernopeina pikaravintoloitsijoina ja lyömättöminä paikallisina urheilusankareina.
Yhteen hiileen puhaltamisen lisäksi parivaljakossa on kuitenkin myös suorastaan irtirepiviä eroavaisuuksia. Walt on supliikkikaveri, joka kantaa vastaantulevia tyttöjä punkkaan, kun taas Bob saa tyytyä netti-ihastuksen valokuvan ihailuun. Walt on näyttelijä, joka unelmoi Hollywood-urasta. Bob taas panikoi jo esiintymistä ajatellessaankin. Niin kuitenkin juonta kuljetetaan, että Walt lähtee kokeilemaan onneaan unelmatehtaalle – ja kuinka ollakaan, Bob seuraa luontaisesti perässä.
Farrellyjen elokuva on sympaattinen kuvaus kahdesta yhteenkasvaneesta miekkosesta, jotka eivät anna vamman hidastaa menoaan, vaan toteuttavat unelmansa. Kyse on periamerikkalaisesta kehitystarinasta, jossa kuullaan totuuksia ihmisistä ("ole ylpeä siitä mitä olet"), ihmissuhteista ("rakastan sinua sellaisena kuin olet") ja viihdeteollisuudesta ("en olisi ikinä uskonut, että joudun esittämään tällaista friikkihahmoa").
Tällaisena elokuva toimii ihan kivasti, mutta muutamia hymähdyksiä lukuun ottamatta komedia ei pahemmin naurata. Ehkä sen ei ole tarkoituskaan – tässä tapauksessa se kuitenkin tarvitsisi selvästi lisää potkua moottoriin. Edes huonoja vitsejä ei ole tarjolla, puhumattakaan alapääosaston totaalisesta näkymättömyydestä ja kuulumattomuudesta. Vaikka pääosien esittäjät hoitavat hommansa kunnialla, sivuhahmojen avulla olisi kevyesti saanut väännettyä kierroksia tiukemmalle. Tunnelmaa latistavat erityisesti kuminaama-Cherin outo suoritus "omana itsenään" (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) ja Wen Yann Shihin (Bobin ihastus May) onneton kana-aivotyttönen. Sentään valkoisia purukalustoja esitellään elokuvassa oikein kunnon Hollywoodin malliin.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Peter Pan
Arvostelu elokuvasta Peter Pan.
Edellinen: Kolmas aalto
Arvostelu elokuvasta Den Tredje vågen / Kolmas aalto.