Shadow Dancer valkokangas

Erityisesti dokumenteistaan tunnetun James Marshin uusin fiktioelokuva Shadow Dancer käsittelee Irlannin tasavaltalaisarmeijan, IRA:n, toiminnan taitoskohtia 1990-luvun alkuvuosina. Elokuvan lähtökohtana on siirtää liikkeen sisäiset rakoilut ja paranoia perheen sisäiseksi tarinaksi. Marsh on tunnettu vahvasta tunnelmasta, jonka hän pystyy luomaan aiheen kuin aiheen ympärille, kuten esimerkiksi dokumentit Kuoleman loukko (1999) ja Man on Wire (2008) ovat osoittaneet. Harvasanaisessa elokuvassa alituinen uhka onkin rakennettu hienosti tarinan kuvalliseen kerrontaan ja näyttelijäntyöhön.

Colette McVeigh (Andrea Riseborough) jää kiinni Lontoon metrossa vuonna 1993, kun hän yrittää jättää asemalle pommin. Naiselle tarjotaan mahdollisuutta välttää vankila ja lapsen huostaanotto, jos hän kääntyy veljiään vastaan ja kertoo IRA:n seuraavista iskuista. Kiinnijäämisen riski on korkea, eikä liike katso pettureita läpi sormiensa. Kun IRA:n operaatio epäonnistuu, alkaa kavaltajan etsimiseksi jahti, jossa ketään ei jätetä pois epäilyistä.

Marshin elokuva on eräänlainen sotaelokuva. Brittihallituksen edustajat saavat vastaansa näkymättömän armeijan. Vapaan Pohjois-Irlannin puolesta taistelevat miehet ja naiset näkevät itsensä sotilaina ja suoran toiminnan ainoana keinona. Muutos on kuitenkin tulossa ja rauhallisempi poliittinen siipi haluaa tulitauon neuvottelujen tueksi. IRA:n sisäinen rakoilu kulminoituu hautajaiskohtaukseen, jossa liikkeen sisäinen solidaarisuus sekä erilaiset mielipiteet toimintatavoista tulevat esille. Elokuva ei tuomitse, mutta se ei myöskään glorifioi historian tapahtumia.

Vaikka laajempi poliittinen tarina on jatkuvasti läsnä, on Shadow Dancer erityisesti tarina perheestä. Kaikki ovat mukana IRA:n maailmassa, joko suoraan tai välillisesti. Veljet toimivat liikkeessä eri asemissa ja ovat värvänneet Coletten mukaan auttamaan. Colette tuntee lapsena kuolleen pikkuveljensä kohtalosta syyllisyyttä ja vihaa, joka sitoo hänet poliittiseen toimintaan ja perheensisäiseen solidaarisuuteen tavalla, jota on vaikea rikkoa. Syyllisyys, pelko ja rakkaus riitelevät Coletten tehtävän kanssa ja asettavat hänet valtaisan hermopaineen alle.

Sukupolvilta toisille laskeutuvan kostonkierteen ja pelon ilmapiirin kanssa eläminen näkyy eri ikäluokkien asuessa saman katon alla. Marsh ei ole lähtenyt tyypittelemään perheen hahmoja yhtä voimakkaasti, kuten esimerkiksi Outside the Law (2010), jossa veljekset edustavat kaikki erilaisia hahmoja Algerian vallankumouksessa. Sen perheestä tulee jopa enemmän mieleen Animal Kingdomin (2010) suku, jossa perheen sisäisten epäilysten verkko kiristää tunnelmaa.

Shadow Dancerissä väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä, vaikka kuvissa keskitytään muuhun kuin tappoihin. Kamera katsoo usein poispäin itse tapahtumista ja keskittyy päähenkilön kasvoihin. Alun upea sanaton toimintakohtaus on pienieleinen pakomatka metroasemalta, ja se vangitsee elokuvan piinaavan odotuksen tunteen. Nouseva lahjakkuus Andrea Riseborough tekee paljon puhuvan roolisuorituksen, joka on täynnä sisäisiä konflikteja.

Shadow Dancerin vahvuus on juuri sen tapa tarkkailla. Elokuva ei lähde tuomitsemaan vaan kuvaa moninaista ja välillä ristiriitaistakin eettisten ja moraalisten päätösten maailmaa. Moniulotteinen tarina on täynnä kiinnostavia kerroksia, jotka tekevät tarinasta vaikeasti ennustettavan.