Röllin sydän valkokangas

Suomessa ei pitkän elokuvan saralla ole käytännössä minkäänlaista animaatioperinnettä. Se ei ole mikään ihme, sillä kokopitkän animaation tekeminen vaatii paljon aikaa ja rahaa. Kansainvälisestikin animaatiokenttä on ollut lähes aina amerikkalaisten hallussa. Disneyn ja kumppaneiden valta-asemaa on viime vuosina horjuttanut oikeastaan vain japanilainen Ghibli-studio. Eurooppalaisten animaatioiden merkitys on ollut lähinnä marginaalinen, vaikka osaamista toki löytyy vanhaltakin mantereelta.

Rölli-animaation tekijöitä ei voi siis syyttää ainakaan rohkeuden ja kunnianhimon puutteesta. Pienimuotoisen animaation taloudellinen kannattavuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Suomalaisittain ennätyksellisellä kuuden miljoonan euron budjetilla toteutetun Röllin sydämen menestyminen vaatii kuhinaa muillakin kuin kotimaisilla lippuluukuilla. Myyntiä haetaan varsinkin Venäjältä, jossa elokuvaa levitetään useammalla sadalla kopiolla.

Laaja venäläislevitys on täysin ymmärrettävää, sillä vaikka vetovastuu ja taiteellinen johtaminen ovat olleet suomalaiskäsissä, niin piirtäminen ja animointi on työnä tehty juuri Venäjällä. Puhtaasti suomalaisesta animaatiosta puhuminen onkin hivenen harhaanjohtavaa. Monikansallisuus lienee tämän kokoisissa tuotannoissa ainoa toteutusvaihtoehto.

Kansainvälisyydellä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on ennen kaikkea piirrosjälki. Kotikutoisuus loistaa Röllin sydämessä vain poissaolollaan. Animaatio on hyvää eurooppalaista tasoa: piirrosjälki on elävää ja maisemat kauniita. Teknisestä osaamisesta Röllin onnistuminen ei ole ollut kiinni.

Kansainvälisyyden varjopuoli heijastuukin enemmän persoonattomuudessa. Pienelle tuotannolle persoonallisuus olisi kenties se tärkein valttikortti erottumiseen ja menestymiseen. Allu Tuppuraisen Röllissä tätä persoonallisuutta piisasi, mutta animaation maailmassa hahmosta on tullut kovin hajuton ja mauton piirroshahmo, joka seikkailee perin yleismaailmallisilla ja tylsillä poluilla.

Animaatio mahdollistaa mielikuvituksen lennon aivan toisella tavalla kuin perinteinen näytelmäelokuva. Jos Olli Saarelan Röllissä ja metsänhengessä (2001) metsämiljöö Rölli-kylineen vaikutti tylsähköiltä kompromisseilta, Röllin sydämessä on muutamia animaatiototeutuksen vapauttamia erinomaisiakin oivalluksia. Valitettavasti ne eivät vain nivelly osaksi tarinaa, jolloin satumaailmalle tärkeä taianomaisuus jää tavoittamatta. Tarina on hengetön.

Röllin sydämen käsikirjoitus ei yllä elokuvan teknisen osaamisen tasolle. Jälleen konkretisoituu se taiteelle olennainen seikka: sisällön pitäisi olla muodon edellä. Tarina on vain tusinakertomus matkasta jonnekin ja sieltä takaisin, ja matkalla tapahtuvista kommelluksista ja niistä kumpuavista opetuksista. Kuluneeseen skenaarioon olisi ollut tarpeen ujuttaa mukaan edes jotain omaa eikä vain toistaa tuttua seikkailutarinaa persoonattomasti. Lastenelokuvassakin pitäisi olla tilaa dramaturgilliselle luovuudelle ja oivaltamiselle.

Kliseistä perusasetelmaa ei myöskään auta juonenkuljetuksen kömpelyys. Monet kohtaukset tapahtumineen ovat irrallisia suhteessa toisiinsa, eikä niitä ole sidottu yhteen luontevilla siirtymillä. Elokuva etenee töksähtelevästi. Aivan kuin välistä olisi puuttunut pieniä palasia. Pienemmille katsojille tästä tuskin on haittaa, mutta aikuiselle elokuvanystävälle kerronnalliset puutteet aiheuttavat pitkästymistä.

Suomenkielisessä versiossa myös korvat joutuivat aika ajoin koville, sillä hahmojen puheesta ei epäselvän artikulaation takia tahtonut saada selvää. Allu Tuppuraisen Rölli-puheesta sai vielä Röllissä ja metsänhengessä selvää, mutta nyt Röllin sydämessä turhan moni sananparsi jäi arvoitukseksi. Kysymys ei ole pelkästään ääninäyttelijöiden työstä vaan ohjauksesta ja äänimiksauksesta, joilta olisi odottanut enemmän. Ohjaaja Pekka Lehtosaari kun on alansa kovimpia ammattilaisia Suomessa ja vastannut kymmenien animaatioiden suomenkielisistä dubbauksista.

Vaikka Röllin sydämessä elokuvakerronnalliset perusasiat vaatisivatkin vielä hiomista, niin missään tapauksessa kyseessä ei ole huono elokuva. Päinvastoin, Röllin sydän on lastenviihteenä paikallaan jo arvokkaan ja hyvän perussanomansa takia. Elokuva päihittää mennen tullen amerikkalaiset bulkkipiirretyt ja tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon koko perheen joulunajan elokuvaelämykseksi. Lastenelokuvassa arvomaailma on kuitenkin lopulta se tärkein asia, ja Röllin sydämessä se on kohdallaan.