Rio valkokangas

Latinalainen Amerikka animaatioiden kohdalla on vielä jokseenkin kartoittamaton maanosa. Keisarin uudet kuviot (2000) on yksi harvoista esimerkeistä ja nyt se saa rinnalleen Carlos Saldanhan Rion. Väkirikkaan kaupungin meno tarjoaa karnevaaleja, kuuluisia maamerkkejä ja väririkkaat maisemat elokuvan lavasteiksi. Toisaalta kaupungin synkemmätkään puolet eivät jää huomiotta Rion maisemissa, vaikka hökkelikylien ja katuorpojen kohtalo ei suureen osaan elokuvassa nousekaan. Moninainen kaupunki on toimiva ympäristö seikkailulle, jossa kuitenkin tyydytään turvallisen turistimaiseen kaupunkikuvaan.

Papukaija Blue ja hänen emäntänsä asuvat minnesotalaisessa pikkukylässä, jossa rutiinit muodostavat elämänmenolle turvallisen ja tutun ympäristön. Kaksikko matkaa Minnesotan kylmistä maisemista Rion lämpöön, kun käy ilmi, että lintu on lajinsa viimeinen uros ja hänelle on löydetty sopiva morsian paikallisesta sademetsästä. Lintupari herättää kiinnostusta myös salakuljettajissa. Vaikka linnut eivät tule toimeen keskenään, joutuvat he pakomatkan ajaksi kirjaimellisesti kiinni toisiinsa. Ainut keino paeta on yhteistyö.

Blue ja Jewel ovat perinteinen romanttisen komedian pääpari. Kirjaviisas mammanpoika ja neuvokas villikko eivät tule toimeen, mutta olosuhteiden pakosta heidän on tukeuduttava toisiinsa. Blue ei osaa lentää ja Jewelillä taas on ongelmia maalla liikkumisen kanssa. Heidän on siis luotettava toisiensa vahvuuksiin ja vain kompromissien kautta voidaan löytää yhteinen sävel. Varsinkin Disneyn Prinsessaa ja sammakkoa (2009) muistuttava elokuva ei lähde etsimään mitään uuttaa vanhaan ja turvalliseksi koettuun kaavaan.

Riossa lintuparin ongelmat rinnastuvat Bluen omistajan, Lindan ja tiedemies Tulion suhteeseen. Linda on Bluen tavoin eksyksissä uudessa ympäristössä, eikä halua antaa periksi karnevaalien houkutuksille. Samoin kuin Bluen, tulee hänen löytää sisältään samban rytmi ja lopettaa varman päälle pelaaminen. Latinorytmien vaikutus ei kuitenkaan jätä ketään kylmäksi. Tanssia on mahdoton vastustaa ja sydämestä kumpuava rytmi toimiin syvimpien tuntojen tulkkina. Rion vahvuuksia ovatkin värikkäät laulu- ja tanssikohtaukset.

Rio ei ole lähtenyt pelkästään 3d-teknologialla kikkailuun mukaan, vaan on selkeästi tarinavetoinen elokuva, jossa hieno animaatiojälki tukee tarinaa. On siis sääli, että hahmot ja tapahtumat tuntuvat jo aiemmin nähdyiltä ja hampaattomilta. Lintujen salakuljetus jää loppujen lopuksi sivujuoneksi ja tuo mieleen Bernard ja Bianca Australiassa -elokuvan (1990) paljon rohkeamman kannanoton. Elokuvasta puuttuu uskallusta astua Rion turistikorttimaailman ulkopuolelle ja lopputuloksena on vain viihdyttävä puolitoistatuntinen, joka unohtuu nopeasti.