Rio 2 valkokangas

Ice Age -elokuvista tunnettu Foxin animaatiopaja Blue Sky Studios työsti luotto-ohjaajansa Carlos Saldanhan kanssa muutama vuosi sitten värikylläisen Rio-seikkailun, joka tahkosi lippuluukuilla sen verran hyvän tuloksen, että jatko-osa oli väistämätön.

Yllättävää kyllä Rio 2 ei jatko-osien tapaan ole ensimmäistä elokuvaa heikompi, pikemminkin päinvastoin. Karnevaalit ja kaupunkiseikkailut on vaihdettu sademetsään ja sanomaan metsien suojelun puolesta. Tarinakaava on toki tutun yllätyksetön, mutta sisältöpainotukset antavat paljon anteeksi – ja onhan kyse lastenelokuvasta, joissa suhteellisen yksiselitteinen tarina on usein perusteltu.

Tiedepariskunta Linda ja Tulio löytävät Amazonin sademetsien uumenista merkkejä siniaroista, joiden on luultu hävinneen. Kun ainoat tunnetut siniarat, Blu ja Jewel, kuulevat uutisen, he lähtevät koko perheen voimin sademetsään tapaamaan mahdollisia sukulaisiaan.

Visuaalisesti Rio 2 on upeaa katsottavaa. Se on ensimmäinen näkemäni elokuva, jossa kolmiulotteisuus tuo elokuvalle todellista lisäarvoa. Kolmiulotteisuuteen on selkeästi panostettu ja sen avulla on onnistuttu luomaan vaikuttavia sademetsämaisemia.

Muilta osin Rio 2 on sangen tavanomainen elokuva. Sivuhahmoja on uuvuttavan paljon ja elokuvaa on tarpeettomasti pitkitetty jonninjoutavilla lallatuksilla. Visuaalinen lumo ei pysty pitämään yli puolitoistatuntiseksi paisutettua elokuvaa kasassa ja näennäisestä vauhdikkuudestaan huolimatta elokuva käy monin paikoin pitkäveteiseksi.

Tämä on hieman sääli, sillä turhat rönsyt leikkaamalla Rio 2 olisi visuaalisuutensa ja sanomansa puolesta voinut kasvaa merkittäväksikin animaatioksi.