Pure - Koukussa valkokangas

Paul on 10-vuotias. Pojan isä on kuollut ja äiti pahasti koukussa heroiiniin. Paul on ottanut vastuulleen niin äitinsä kuin pikkuveljensä hoitamisen, ja käypä hän välillä vahtimassa naapurikin lasta. Koulu ei tosin maistu, ja äidin heroiiniaddiktio alkaa käydä pojan hermoille, varsinkin kun naapurin ilolintu ottaa aineita yhden kerran liikaa. Paul alkaa ymmärtää äitinsä ongelman vakavuuden ja etsii tietä ulos hankalasta tilanteesta. Heroiinin vallasta vapautuminen ei vain ole helppoa äidille, tai edes Paulille, kun paikallinen diileri pitää koko seutukuntaa tiukasti otteessaan. Paulin kamppailu äitinsä huumeriippuvuutta vastaan saa lisäpotkua poliisista, sosiaalivirkailijoista sekä isovanhemmista, mutta kukaan ei lopulta tiedä mitä äidille tai tämän pojille pitäisi tehdä.

Elokuvastaan Hideous Kinky kenties parhaiten tunnetun Gillies MacKinnonin Pure kuvaa lohdutonta itälontoolaista lähiötä, jonka elämää tahdittavat jalkapallojoukkue West Hamin pelit. Muuten asukkailla elämässä ei juuri mitään olekaan, paitsi tietenkin heroiini. Elokuva keskittyy ennen kaikkea seuraamaan Paulin taistelua äitinsä pelastamiseksi, mutta keskeisesti mukana ovat myös Paulin narkkariystävä Louise (Knightley) sekä diileri-Lenny (Wenham), jolla on omat kytköksensä Paulin perheeseen. He jäävät kuitenkin suhteellisen sivullisiksi, kun Pure keskittyy äidin ja pojan suhteeseen heroiininhuuruisessa maailmassa.

Pure onnistuu olemaan koskettava yksinomaan siitä syystä, että tapahtumat kuvataan pienen Paulin silmien kautta. Huumeaddiktien oma helvetti ohitetaan miltei kokonaan, kun kuvaus keskittyy siihen, mitä 10-vuotiaan pojan päässä tapahtuu äidin ottaessa päivittäin "lääkettään". Huume-elokuville tyypillisten kaavamaisuuksien sijaan Pure löytää kultaisen keskitien missä huumeita ei ihannoida, niillä ei hauskuuteta, mutta niiden käyttäjiä ei myöskään tuomita yksiselitteisesti. Aiheen sentimentalisointi toisaalta pilaa paljon, kun keskellä kurjaakin kurjemman huumehelvetin pieni poika voi pelastaa niin kovin paljon. Huumeiden käyttäjät esitetään uhreina, joille elämä on antanut vain vääränlaiset kortit. He ovat kuin lapsia, jotka eivät koskaan kasvaneet aikuisiksi, jolloin Paul on pakotettu ottamaan aikuisen roolin itselleen.

MacKinnon onnistuu ohjauksessaan parhaiten lapsinäyttelijöiden kanssa, sillä varsinkin ensikertalainen Harry Eden Paulin roolissa erottuu voimakkaasti edukseen. Eipä tosin Molly Parker tämän addiktiäitinäkään kehno ole. Äidin ja Paulin vahva suhde onkin Puren kantava voima, sillä erinomaiset näyttelijäsuoritukset ulottuvat läpi jopa elokuvan hetkittäin yliampuvan sentimentaalisuuden. Huume-elokuvalle erinomainen näkökulma tuo aiheeseen humaanisuutta, kun Pure lopulta painottaa, että käyttäjät eivät ole ainoita, jotka kärsivät ongelmastaan, vaan myös heidän läheisensä elävät samassa maailmassa.