Ihana valo
Kun ei kauheasti elokuvalta osaa mitään odottaa, niin keskivertokamakin tuntuu joskus ihan hyvältä. Lähinnä rutiinikäsikirjoittajana aiemmin vaikuttaneen (Sotilas Jane, Waterworld, Terminal Velocity, The Fugitive) David Twohyn uusin elokuva Pimeän uhka on kutakuinkin rattoisa vetehisen kesän scifi-kauhuilu, josta ei mitään suurta syleilevää saa irti, mutta on tässä paljon kökömpääkin kankaalla viime aikoina tyrkytetty suurenkin kohun siivittämänä. Täytyy tyytyä siihen, mitä saa, eikä scifi-kauhun kohdalla odotukset ole koskaan korkealla, koska harvemmin risteytys mitään todella onnistunutta tarjoaa.
Jotenkin yksinäinen alus kylmässä, äärettömässä ja tuntemattomassa avaruudessa aina kiehtoo mielikuvitusta. Siinä on jotain pahaenteistä ja majesteetillisen kaunista. Eittämättä Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 ja Scottin Alien ovat jättäneet melkoisen visuaalisen muistikuvan mielen sopukoihin. Pimeän uhka lainaakin sumeilematta klassisia edeltäjiään, mutta alussa homma jopa toimii, kun ei päätään turhaan vaivaa kliseitten jyrsimisellä. Tarina on simppeli. Jossakin avaruuden perukoilla rahtialus tekee pakkolaskun karulle planeetalle, jonka pintaa paahtaa kolme aurinkoa. Pelastunut retkue on sekalainen: naispilotti Carolyn Fry (Radha Mitchell), palkkionmetsästäjä Johns (Cole Hauser), musta imaami (Keith David) seuralaisineen ja muutama muu sekä viimeisenä vaan ei vähäisempänä paatunut murhamies Riddick (Vin Diesel). Kuumuus on melkoinen ja rasittaa seuruetta, mutta myöhemmin selviää, että pimeän laskeutuminen vasta helvetin toisikin kapisen planeetan ontoista onkaloista. Valot päällä kaikki oli sittenkin toisin.
Elokuvan henkilögalleria ei yllätyksiä tarjoile millään vadilla. Mutta joka tapauksessa Vin Diesel on poikkeuksellisen vakuuttava ahtaassa roolissaan. Aiemmin esimerkiksi Pelastaa sotamies Ryanissa Caparzona nähty muskelitykki ja inhimillinen purkutraktori on elokuvan vahvin lenkki. Hänen uhkaavan mietteliäs ja kova fyysinen, ristiriitainenkin olemuksensa passittaa kyllä useimmat nykyisistä valkokangaspahiksista maitojunalla kotiin. Toivottavasti Diesel vaan saa vastaisuudessa haastavampia roolitarjouksia. Vaikka elokuvan tarina on perinteiseen tyyliin puuduttavasti ahdettu yli pirin pinnan epäloogisuuksilla, niin näyttelijät pitävät tässä horjuvassa rainassa yllä viimeistä ryhtiliikettä, kun suurin osa on tervetulleesti melko tuntemattomia kasvoja. Myös australialainen Radha Mitchell tekee mukavaa työtä haavoittuvana mutta peräänantamattomana kipparina, vaikka jostain kuuluukin jonkun Ripley-haamun huutoja
Se, mihin Pimeän uhka pahiten kompastuu, ei yllättänyt. Alkupuoli on kerronnallisesti tehokasta niin liikkeessä, rytmityksessä kuin erikoisen visuaalisen maailman luomisessa. Valkaistu sininen häikäisee ja loputtoman autiomaan hiekkapöly kirveltää silmiä: tässä valossa näkee huonosti, tekee mieli etsiytyä varjoon, mikä ei ole kolmen auringon alla helppoa. Mutta kun juoni kääntyy kohti loppua ja pimeän uhkaava vaippa laskeutuu, niin kerronta ja mielenkiinto pulahtavat juoksuhiekkaan saman tien - kontrasti ei toimi, kun pimeän tehot putoavat minimiin. Myös hirviörintamalla pitäisi keksi jotain uutta. Kun ensimmäinen kummajainen vilahti, niin peli oli menetetty. Pimeän uhka ei ole velkaa vain muun muassa Alieneille ja Thingille, vaan ennen kaikkea myös Hitchcockin Linnuille. Ovatko tekijät oikeasti luulleet pärjäävänsä tässä sarjassa? Kyllä aimo annos omaperäisyyttä olisi pelastanut paljon. Mutta toisaalta Pimeän uhka pidättäytyy miellyttävän pienimuotoisena eivätkä ylilyönnit mitään sietämättömiä ole. Päihittäähän elokuva ihan omin voimin monet suuremman budjetin tieteiskauhut.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 5 henkilöä
Seuraava:
Jalkojesi välissä
Arvostelu elokuvasta Between Your Legs / Jalkojesi välissä.
Edellinen: Pimeän uhka
Arvostelu elokuvasta Pitch Black / Pimeän uhka.