Paper Towns valkokangas

Tähtiin kirjoitetun virheen (2014) jalanjäljissä valkokankaille saapuu toinen John Greenin romaanin filmatisointi, Paper Towns. Perinteinen ajatus jatko-osista ei sovellu modernien Young Adult -filmatisointien maailmaan. Kirjakohtaiset tarinat eivät jakaudu useisiin osiin toisin kuin dystopiakuvauksille rakennetut nuortenkirjasarjat.

John Greenin kirjoista on kuitenkin muodostunut eräänlainen yhteinen maailma, jossa tavallisia teinejä yhdistävät tragedioiden varjossa aikuistuminen. Nuorten elämien käännekohtia tutkivat tarinat kuvaavat jokapäiväisten rutiinien rikkoutumista ja niistä vapautumista.

Kun mysteerinen naapurintyttö Margo (Cara Delevingne) kutsuu Quentinin (Nat Wolff) seurakseen yölliselle kostomatkalle, Quentin luulee koko elämänsä muuttuneen. Seuraavana päivänä kaikki kuitenkin jatkuu samanlaisena kuin ennenkin – yhdellä merkittävää erolla: Margo on kadonnut. Kadonneen jäljet vievät Quentinin pitkälle automatkalle ystäviensä kanssa, vaikka mahdollisuudet tytön löytämiseen näyttävät kaikkien muiden mielestä varsin niukoilta.

Käsikirjoittajat Scott Neustadter ja Michael H. Weber ovat kokeneita nuortenkirjallisuuden filmatisointien sovittajia. Heidän tyylinsä on tullut tutuksi niin Tähtiin kirjoitetun virheen kuin The Spectacular Now -elokuvan (2013) käsikirjoituksista.

He ovat muokanneet Paper Townista kevyemmän ja toiveikkaamman tarinan kuin mille Greenin kirjan melko melankolinen maailma olisi antanut sijaa. Epätietoisuus Margon kohtalosta ei leiju painostavana koulupäivien yllä yhtä pitkään ja elokuva keskittyykin yhteisen automatkan kuvaukseen.

Täydellisen tytön katoaminen on mysteeri, jonka ratkaisemiseksi on ensin selvitettävä, kuka Margo itse asiassa on. Paper Towns korostaa tytön arvoituksellisuutta heti alkukuvista, joissa Amelia Earhartiksi pukeutunut Margo lähtee halloweenjuhliin, mutta haavekuvamaista hahmoa lähdetään myös purkamaan mitä pidemmälle elokuvassa päästään.

Hyvin erilaista elokuvaa edustava Gone Girl (2014) asettuu monella tapaa Paper Townsin sisarteokseksi juonellisesti, mutta jos trillerin Amy Dunne asettuu mysteeriksi, Margo taas pakenee häneen kohdistuvia odotuksia.

Vaikka Margon salaperäinen katoaminen onkin elokuvan keskeinen tarina, nousee poikajoukon viimeinen yhteinen kouluvuosi yhtä merkittävään osaan. Lapsuudentovereiden elämä saa sysäyksen uuteen suuntaan, kun he uskaltautuvat irrottautumaan koulun sanelemasta tasaisesta rytmistä.

Poikien ystävyys on myös elokuvan huumorin lähde. Quentinia, Beniä (Austin Abrams) ja Radaria (Justice Smith) yhdistää erityisesti heidän asemansa ulkopuolisina, ja vaikka he välillä ärsyttävätkin toisiaan, heidän välillään on aitoa lämpöä.

Paper Townsilla on vahvat kytkökset YA-filmatisointeihin. Quentinin roolissa nähtävä Nat Wolff on käsikirjoittajakaksikon tavoin Tähtiin kirjoitetusta virheestä tuttu konkari, ja vilahtaapa kankaalla myös edellä mainitun elokuvan ihannepoika Ansel Elgort hetken verran.

Paper Townsin sujuvasti liikkuva juoni on kesäisen kepeä ja tavoittaa tarinan tärkeimmät iskut, vaikka se ei ehkä toimi niille lukijoille, jotka arvostavat John Greenin kitkerämpiä sävyjä. Nuortenelokuvana toimiva kokonaisuus tuntee katsojakuntansa eikä kurkottele suurempien yleisöjen suuntaan.