Niko 2 – lentäjäveljekset valkokangas

Käsikirjoittaja-tuottaja Hannu Tuomaisen aikaansaama Niko – lentäjän poika todisti neljä vuotta sitten, että Suomestakin löytyy rahkeita ja osaamista pitkän animaatioelokuvan tekemiseen. Monikansallisena yhteistuotantona toteutettu Niko oli menestys ja lentävän poropojan seikkailu on ansiokkaasti levinnyt ympäri maailmaa.

Menestys edellyttää jatkoa. Se kuuluu elokuvabisneksen lainalaisuuksiin. Niinpä poropoikakin ponkaisee toistamiseen valkokankaalle. Tällä kertaa Niko saa uusperheen myötä pikkuveljen. Lisäksi ensimmäisessä elokuvassa kurjan kohtalon kokeneen susilauman alfa-naaras haluaa tehdä tilit selviksi Nikon kanssa.

Kostotarinan varaan rakennettu seikkailu on hieman outo ratkaisu, kun kyseessä on lapsille suunnattu joulunaluselokuva. Niko 2 – lentäjäveljekset ei ole mikään harmiton pikkulasten animaatio. Pelottavien elementtien myötä seitsemän vuoden ikäraja on perusteltu ja paikallaan.

Ensimmäisen elokuvan tavoin jälleen matkataan jonnekin ja matkalla kohdattujen vaikeuksien kautta kasvetaan. Tuttu juttu. Tarinapuolelle kaipaisikin uudistumista. Taas kerran vaikuttaa siltä, että resurssit on laitettu tekniseen toteutukseen käsikirjoituksen kustannuksella. Tuntuu aina hieman halpamaiselta, kun lastenelokuvissa mennään tarinapuolella sieltä, missä aita on matalin.

Jälleen esimerkiksi eläinhahmoissa toistetaan kyseenalaisia stereotypioita. Vaikka satujen ikiaikaisissa perinteissä petoeläimille langetetaankin aina pahan rooli, toivoisi 2000-luvulla kerrontakonventioiden uudistuvan. Lapsena omaksutut mielikuvat jäävät helposti pysyviksi ajattelutavoiksi ja nykyään luontoa tulisi katsoa jo uusin silmin iankaikkisen palturin sijaan.

Uusperhetematiikassa Niko 2 onnistuu paremmin. Kaavamaisesta käsittelytavasta huolimatta moni lapsi löytänee samaistumispintoja uudesta perhetilanteesta ja omien haaveiden törmäyskurssista todellisuuden kanssa.

Niko 2:n pohjavire onkin vakava. Kyse on enemmän kasvattavasta seikkailusta kuin viihdyttävästä hassuttelusta. Ensimmäisen elokuvan onnistuneet sidekick-hahmotkin on selkeästi siirretty sivummalle. Tällä kertaa huumori lepää lähes yksinomaan Nikon matkaan lyöttäytyvän vanhan puolisokean porovanhuksen harteilla. Vanhuudesta veistelty huumori on sentään lempeää.