Kontroll valkokangas

Unkarilainen elokuva oli vuotuisen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin pelastaja. Tarjonnan keskitaso jäi vaisuksi viime vuoden poikkeuksellisen onnistuneeseen ja moninaiseen valikoimaan nähden. Lupaavasti uransa aloittaneiden unkarilaisohjaajien, Benedek Fliegaufin sekä Nimród Antalin elokuvissa on paljon yhteistä. Elokuvien yleissävy kalskahtaa karmivalta, mutta siinä missä Fliegaufin Dealer systemaattisesti murhaa kaiken toivon, tarjoaa Antalin Kontroll hyvinkin romanttisen lopun, ilman lässytystä tietenkin. Myös Kontrollissa maistuu ja kuuluu teolliseksi muuttuneen tunnemaailman kylmyys, jossa inhimillisyyden ja eettisyyden kaiut ovat vaikenemassa. Kontrollia keventää kuitenkin omalaatuinen huumori, joka on synkkää, kuivaa ja veristä.

Kontroll viittaa metrotarkastajien iskuryhmään, joka vetäisee viralliset hihamerkkinsä käsivarsiin ja astuu viidakkoon, jossa mitkään lait eivät päde. Tietoisen vetävä musiikki ja sähäkät takaa-ajot maustavat huikeita lipuntarkastuskohtauksia, joissa matkustajat edustavat brutaalia läpileikkausta nyky-yhteiskunnan tilasta ja tarkastajat jonkinlaista sotilasdiktatuurin villiä koneistoa.

Lipuntarkastajien ammattikunta saa aivan uuden ulottuvuuden. Viiden miehen joukkio, jota kamera tiiviisti seuraa, kerää sympatiat holtittomalla kohelluksellaan. Professori vanhimpana ja kokeneimpana opastaa Tibiä, lievän psykoottista keltanokkaa. Muki on tulistuva narkoleptikko, Lecsón pultsarilookiin kätkeytyy lempeää charmia. Ryhmän henkinen johtaja on hurmaava antisankari Bulcsú (Sándor Csányi). Hänen kotinsa on tunneleissa, unohtunut menneisyys maan pinnalla raottuu keskustelun lomassa vain hetkeksi. Surumielisyys ja kipu miehen kasvoilla koskettavat syvältä. Samoin onni, joka hänet hetkeksi sokaisee.

Kamera ei poistu Budapestin kalseista metrotunneleista hetkeksikään. Viimeistään painajaisunen ahtaus konkretisoituu katsojallekin fyysiseksi ahdistavuudeksi. Kun mystinen mustahuppuinen varjo vilahtaa tunneleissa, kuolee matkustajia epäilyttävästi metrojunien alle. Esikoisohjaaja on nähnyt turhankin paljon vaivaa hämätäkseen katsojaa huppumiehen henkilöllisyydellä. Tulkinnasta riippuen hahmo on elokuvan sankarin pimeä puoli tai tämän mielikuvituksen tuote.

Bulcsún elämänkaaren vie nousuun teddykarhuasuinen nuori nainen (Eszter Balla), joka tekee roolinsa lämmöllä. Hän tuo karhu- ja perhosasuillaan elokuvaan jännittävää fantasiaelementtiä. Tärkeä hahmo on myös metrokuski Bela, joka luotsaa junavaunut rappiollisella arvokkuudella päätepysäkilleen. Ohjaamo ikoneineen on pienimuotoinen alttari ja Bela jonkinlainen kohtaloja ohjaileva viisas tietäjä. Kaiho ja surumieli viedään levolliseen päätökseen. Unkari - kiitos elämyksestä!