Kaikenkattava kauneus valkokangas

Howard (Will Smith) on newyorkilainen mainostoimistoguru, jonka elämä syöksyy raiteiltaan henkilökohtaisen tragedian myötä. Mies sulkeutuu täysin, linnoittautuu kotiinsa ja käy mainostoimistossaan vain rakentaakseen dominopalikoiden ketjuja, jotka sittemmin romuttaa.

Howardin ystävät yrittävät vimmaisesti tavoittaa häntä ja auttaa hänet surunsa yli. He palkkaavat yksityisetsivän, joka löytää miehen kirjoittamat lyhyet, pettyneet kirjeet Ajalle, Kuolemalle ja Rakkaudelle. Abstraktioille kirjoittamalla Howard pyrkii saamaan universumilta vastauksen pohjattoman tyhjään elämäänsä. Ja yllättäen universumi vastaa.

Aika, Kuolema ja Rakkaus saavat ihmismuodon ja saapuvat vuorotellen Howardin luo selvittämään välejään tämän kanssa. Maaginen realismi on hienovarainen lähestymistapa, jonka avulla synkkää ja suruista mieltä on kenties helpompi käsitellä. Howard ei suinkaan ole ainoa, jota universumi koettelee.

Ystävät Whit (Edward Norton), Claire (Kate Winslet) ja Simon (Michael Peña) kamppailevat kukin tahoillaan ongelmiensa kanssa. Whit pyrkii palauttamaan ennalleen suhteensa tyttäreensä, josta on avioeron jälkeen etääntynyt. Claire puolestaan on laittanut uransa lapsien edelle ja pyrkii tulemaan äidiksi ennen kuin on myöhäistä. Perheenisä Simon ei saa kerättyä rohkeutta kertoakseen läheisilleen sairastumisestaan. Ihmis-abstraktiot tarjoavat tukeaan näinä hetkinä myös heille.

Vuodenvaihteeseen sijoittuva Kaikenkattava kauneus on katkeransuloisuudessaan sukua jouluklassikoille Saiturin joulu (1951) ja Ihmeellinen on elämä (1964). Sukulaisuussuhde ilmenee henkimaailman yrittäessä osoittaa kyyniselle ihmiselle, kuinka elämässä voi traagisimmillaankin olla hitunen kauneutta. Klassikoihin verrattuna Kaikenkattava kauneus on kuitenkin lähinnä joulunviettoon itse rakennetulla pyörällään polkeva hipsteri-serkku.

Tarinallinen asetelma on vaikeasti lähestyttävä ja hankalasti sellaisenaan sulava. Näennäisesti hyvää tarkoittavat ihmiset Howardin ympärillä saattavat alulle juonen, jonka motiivit vaikuttavat äärimmäisen itsekeskeisiltä. Elokuvan suomenkielinen nimi Kaikenkattava kauneus on vihje pyrkimyksestä kattaa vähän kaikkea ja tarina kompastelee omaan kekseliäisyyteensä.

Elokuvan melodraamallinen aines on laskettu nimekkään tähtikaartin harteille. Pääosien näyttelijät tekevät horjumatonta työtä rooleissaan, mutta eivät varsinaisesti pääse loistamaan keinotekoisen tarinan lävitse. Otokset tuhansien palojen dominorakennelmien sortumisesta ovat vaikuttavia, mutta lähes kuvainnollisia kehnon juonen luhistumiselle.

Ennen kuin elinvoimainen ja nokkela mainosmies Howard muuttuu kalliokiven harmaaksi ihmisraunioksi, pitää hän puheen ihmistä johdattelevista voimista – ajasta, rakkaudesta ja kuolemasta, jotka muuttuvat nopeasti kohtalokkaiksi kaiuiksi entisestä elämästä. Onkin ironista, että elokuvan merkittävin viesti tuntuu jäävän juurikin mainospuheen ja suurten tunteiden myymisen varjoon.

Syviin vesiin sukeltavalta juonelta loppuu happi jo alkumetreillä. Turhankin raskaaksi kirjoitettu tarina laahaa kohti onnellista loppua pinnallisella raiteella. Väkinäisesti viritetty koskettavuus on joukko päälle liimattuja tuttuja teemoja, jotka tuntuvat kannattelevan tarinaa vain muodollisesti. Kokonaisuutena elokuva näyttäytyykin lähinnä keskinkertaisena draamaelokuvana, joka on maalattu kankaalle poikkeuksellisen synkkää palettia käyttäen.