Kadonneen arkin metsästäjät: Yli laidan! valkokangas

Eurooppalaisanimaatioita näkee nykyään valkokankailla siinä missä amerikkalaisiakin, ja hyvä niin, ainakin periaatteessa. Monipuolisuus on suotavaa, vaikka moni perinteisten animaatiostudioiden ulkopuolelta tuleva yritys jää varsin matalalentoiseksi. Mitäänsanomattomuuden syy ei ole niinkään teknisessä toteutuksessa vaan ideassa ja tarinassa, mistä tuoreena esimerkkinä on keväällä ensi-iltansa saanut Flummelit.

Kesävuorossa oleva Kadonneen arkin metsästäjät: Yli laidan! on hyvin samanlainen kuin taannoinen Flummelit. Ulkoisesti pätevän näköisessä animaatiossa ei ole kunnolla päätä eikä häntää. Eläinkunta seilaa arkissa ulapalla, ruoka on vähissä ja maata pitäisi löytää. Kun saarenpahanen vihdoin löytyy, se on yhden lajin säilynyt siirtokunta.

Elokuvan tarinasta ja hahmoista oli niin lapsen kuin aikuisenkin vaikea päästä jyvälle. Tämä lienee seurausta siitä, että kyse on jatkoelokuvasta Kadonneen arkin metsästäjille (2015), jota ei Suomen teattereissa ole nähty. Onkin hieman yllättävää, että jatko-osa tuodaan teattereihin. Ennen teatterireissua kannattaakin kaivaa ensimmäinen elokuva katsottavaksi jostain suoratoisto- tai vuokrapalvelusta.

Syvällisempien teemojen tai tarinakulkujen sijaan elokuvassa luotetaan kohkaamiseen ja kömpelöön komiikkaan. Ilman kunnollista seikkailuotetta sisällöllisesti köyhän elokuvan katsomisjännite jäi kohderyhmäikäiselläkin varsin puolivillaiseksi, eikä elokuva temmannut mukaansa edes kertakatseluviihteenä. Kesän lastenanimaatioissa seuraavalla viikolla ensi iltaan tulevassa Maija Mehiläisessä ja kultaisessa aarteessa lienee enemmän potentiaalia.