Pisnikset sujuu

Uuno Turhapuro on ilmiö. Tuskin löytyy suomalaista, joka ei olisi joskus tutustunut tähän laiskan nokkelaan jannuun. Verkkopaitainen lökäpöksy on lähtemättömästi juurtunut suomalaisten sydämiin viimeisten 25 vuoden aikana joko ihastuksen tai inhon tunteella. Vilpittömimmillään Uuno on ihailtavan provosoitu malliesimerkki suomalaisesta miehestä. Aikansa ilmiöitä hauskasti peilaillut kansan oma turhan toiminnan mies osaa asiansa eli anarkistisen elämänfilosofiansa, johon kuuluu yletön syöminen, lonkanveto ja kaiken mahdollisen työn karttaminen. Miten Uuno jaksaa istua 90-luvun tehoviihteen turruttamaan yhteiskuntaan kahdeksannellatoista kokoillan valkokangasseikkailullaan?

Johtaja Uuno Turhapuro pisnismies (Kinnunen & Loiri) - (c) 1998 Ere Kokkonen Oy © 1998 Ere Kokkonen Oy

Johtaja Uuno Turhapuro (Vesa-Matti Loiri) aikoo erota vaimostaan Elisabethista (Marjatta Raita). Samalla uusi appiukko (Heikki Nousiainen) on selkä seinää vasten omaisuuksineen. Appiukko Tuuran ainut vaihtoehto on siirtää varansa Uunon nimiin ilman, että Uuno on asiasta mitenkään tietoinen. Mutta pankkiin vie Uunon tie kaupunkiin saapuneen pikkuveljensä Penin (Santeri Kinnunen) kera. Ja niinpä Uunolle paljastuu uusi mittava omaisuus, lastenvaunullinen rahaa, jota Turhapuron veljekset kyllä osaavat kuluttaa…

Vanhan kaavan autuutta

Kun Uuno Turhapuro -elokuvasta on kysymys, niin juonen kulun hienouksia, tarinankerronnan tyylejä tai roolihahmoja on turha sen tarkemmin esitellä, sillä Uuno on pelannut samalla kaavalla koko pitkän ikänsä. Vesa-Matti Loirin tulkitsema Turhapuro johtaa tahtipuikkoa heilutellen showta. Uunoissa huumori hersyy ja osansa saavat monet tahot, tällä kertaa mm. Suomen Elokuvasäätiö. Uuno on sitä "taattua" tavaraa, jota mennään katsomaan uunomaisella asenteella.

Pisnismiehen käsikirjoittaja/ohjaaja Ere Kokkonen on saanut puristettua tarinaan ajankohtaista otetta upottaen samalla vanhoja gageja varttuneempaa Uuno-yleisöä ja faneja varten. Paikoin Pisnismies paahtaakin täydellä latingilla viljellen hersyviä heittoja ja komiikkaa. Tosiasia on kuitenkin se, että hetkittäiset huumorin kukat eivät jaksa pitää liekkiä yllä, sillä 18. Uuno-elokuva toistaa väkisinkin itseään. Uuno-rallin venyminen yli puolitoistatuntiseksi aiheuttaa selkeitä ja turhia suvantokohtia, jotka väistämättä johtavat puuduttavaan yleisilmeeseen kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta.

Kotimainen cameokavalkaadi

Remmissä puuskuttavat Turhapuron perheen ja Tuuran uudistuneen pariskunnan lisäksi myös, tottakai, legendaariset Härski Hartikainen ja insinööri Sörsselsson. Joskin Härskin ja Sörsselin uran vaihdos vei pohjaa heidän arkiselta koomisuudeltaan. Rasvaisten haalarien vaihtuminen Sherlock Holmes -hattuihin ei toiminut toivotulla tavalla. Toisaalta appiukko Tapio Hämäläisen suuriin saappaisiin astunut Mikko Nousiaisen isä, Heikki Nousiainen, suoriutui yllättävänkin hyvällä intensiteetillä äkkikiihtyvästä Uuno-allergikosta. Samoin Santeri Kinnunen Uunon Pen-veljenä toimii hyvänä aisaparina vanhalle Vesku-konkarille.

Juhla-Turhapuron kunnioitettavinta antia ovat kuitenkin lukuisat suomalaiset julkkikset ja komediakollegat, jotka vilahtelevat valkokankaalla. Päivän poliitikot etunenässä Sauli Niinistö, elokuvamiehet Pölönen ja Harlin sekä kotimaiset koomikot Pekosta Kummeliin rikastuttavat Pisnismiestä. Ylivoimaisimman hymyn suupieliin nostatti kuitenkin Uunon palkkaama autokuski, joka paljastui Tapani Kansaksi. Julkkisten itseironia saavuttaa joskus hetkittäin jopa ihailtavaa asennetta.

Uunomaisen tehokkaalla tuotantoaikataululla purkkiin puristettu Turhapuro-sarjan 25-vuotisjuhlaelokuva on vanhan kaavan tuttua ja turvallista kierrätystä muutamilla lisäyksillä maustettuna. Turha näistä Turhapuroista on elämää suurempia viisauksia etsiä. Kyse on yksinkertaisesta viihdyttämisestä. Uunoa katsomaan mennessä tietää taatusti mitä tulee saamaan.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:1,7 /3 henkilöä