Kuin tuttua tapaisi

Johannes ei kulje Jämsän kautta on mielenkiintoinen tulokas kotimaiselle elokuvakentälle. Draamakomediassa 40-vuotias Johannes lähtee jättämään hyvästit kuolevalle isälleen Kajaaniin. Kun Johannes ei suostu ajamaan Jämsän lävitse, kiertotiet johdattavat hänet yllättäviin seikkailuihin ja kohtaamisiin. Kuten kunnon road-elokuvassa pitää, Johannes oppii matkan varrella uutta itsestään ja kanssaihmisistä.

Johannes ei kulje Jämsän kauttaKuulostaako tarina siltä, että onhan näitä nähty? Niinpä. Road-elokuvien mahdollistamia koomisia ja draamallisia kohtaamisia on hyödynnetty kotimaisessa elokuvassa runsain mitoin. Nytkin juonenkäänteet ovat ennakoitavissa. Samaan aikaan elokuvasta huokuu sympaattinen uutuuden viehätys johtuen elokuvan tuotantotaustasta.

Tuotanto ponnistaa Kainuussa toteutettavista mielenkiintoisista elokuvaprojekteista. Elokuvan ideoinnissa ja teossa Versova Puu -elokuvatoiminnan nuoret ovat yhdistäneet voimansa paikallisten elokuvantekijöiden kanssa. Sotkamon seurakunnan järjestämää elokuvatoimintaa on järjestetty vuodesta 2006 lähtien, ja Johannes ei kulje Jämsän kautta on nuorisotyön ensimmäinen valtakunnalliseen levitykseen tuleva pitkä elokuva.

Johannes ei kulje Jämsän kauttaElokuvan tekeminen onkin ensisijaisesti tavoitellut nuorten aktivointia ja voimaannuttamista. Vastuunannossa kiinnostavinta on, että nuorten kykyihin on uskottu ja rima on asetettu korkealle. Nyt ei ole tyydytty kotikutoiseen tuotantoon, jota esitetään ylpeille vanhemmille ja sukulaisille seurakuntatalolla, vaan elokuvaryhmä kokeilee siipiään maksavan yleisön parissa.

On huomattavaa, että apua on saatu kokeneemmilta tekijöiltä. Tuotannon juuret linkittyvät Kajawood-projektiin, jonka tavoitteena on tehdä Kainuusta Suomen Hollywood. Tuottajina toimivat nuorisotyön puolta edustava Kari-Pekka Vehkaoja ja Kajawood-projektista tutut Miika Norvanto ja Timo Puustinen, joiden perustamat yhtiöt hoitavat elokuvan tuotannon ja levityksen. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Joonas Makkonen, Sotkamossa asuva elokuvantekijä, joka on aiemmin puuhannut lyhytelokuvien ja kauhukomedioiden parissa. Kajawood-projekti on vielä kotimaisen elokuvatuotannon marginaaleissa, mutta se on kasvattanut viime vuosina näkyvyyttään ja luonut vaihtoehtoja kotimaiselle elokuvanteolle.

Johannes ei kulje Jämsän kauttaTuotantotausta, jossa kainuulaiset nuoret ja elokuvatekijät yhdistävät voimansa, tuo lisämausteen Johannes ei kulje Jämsän kautta -elokuvaan. Elokuva ei yllä kilpailemaan vuoden parhaan teoksen tittelistä, mutta ei sitä katsoessa tarvitse myöskään kiemurrella myötähäpeästä. Kyllä tämä päihittää joitain kotimaisen valtavirtatuotannon tekeleitä.

Tuotantotaustasta johtuen elokuvassa on hieman päälle liimattuna elementtinä uskontoon viittaavat kohtaukset, jotka tuntuvat liittyvän tekijöiden taustoihin. Uskontoviittauksia ei tarvita juonen eteenpäin kuljettamiseen, ne eivät juurikaan tunnu motivoivan henkilöitä, eikä uskonnollisuus lisää merkityksiä elokuvan tulkintaan. Nyt se tuntuu pakotetulta muistutukselta siitä, että nuorisotyötä on tarjottu seurakunnan toimesta.

Johannes ei kulje Jämsän kauttaVaikka elokuva ei onnistu yllättämään tai uudistamaan kotimaista elokuvailmaisua, sen hyväntuulinen ja jopa ironinen suhtautuminen elokuvan kerrontakaavoihin, kliseisiin ja karikatyyrisiin komediahahmoihin pelastaa paljon. Päähenkilö Johannes, jolla on haasteita sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, muistuttaa vähäpuheisuudellaan kaurismäkeläisiä hahmoja. Muista henkilöistä voi tunnistaa vaikkapa Kummeli-hahmojen komediallisuutta, jossa hahmojen yksiulotteisuudesta ja ilmaisun kömpelyydestä revitään suomalaisille tuttua huumoria. Etenkin poliisien karikatyyrit on helppo tunnistaa aiemmasta elokuva- ja televisiokomediaviihteestä. Johanneksen rakkaus punk-musiikkiin puolestaan palauttaa mieleen Pertti Kurikan Nimipäivät ja bändistä kertovan Kovasikajuttu-dokumentin (2012) kuvastoa.

Kerronnan, kuvaston ja hahmojen tuttuus tuo elokuvaan joko tahallista tai tahatonta ironiaa sekä tiettyä turvallisuuden tunnetta. Johannes ei kulje Jämsän kautta on kuin tapaisi vanhan tutun kadunkulmassa, jäisi hetkeksi hänen kanssaan juttelemaan. Kohtaaminen palauttaa hetkeksi mieleen nostalgisia muistoja, vaikka ei mullistakaan päivän ohjelmaa.

* * *
Arvostelukäytännöt