Sukupolvia yhdistävät siteet
Iida, saamelaisnimeltään Je’vida (Sanna-Kaisa Palo), palaa takaisin pohjoiseen monen vuosikymmenen jälkeen ja ryhtyy tyhjentämään vanhaa kotimökkiään hiljattain kuolleen sisarensa tyttären Sannan (Seidi Haarla) kanssa. Mökin siivous tuo Iidan mieleen monenlaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta – kipeitä, lämpimiä ja ristiriitaisia.
Je’vida on dokumenttielokuvistaan tunnetuksi tulleen kolttasaamelaistaustaisen Katja Gauriloffin toinen pitkä fiktioelokuva, jonka hän on myös käsikirjoittanut yhdessä Niillas Holmbergin kanssa. Kyseessä on maailman ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä fiktioelokuva. Se sai maailmanensi-iltansa New Yorkissa, Tribecan elokuvajuhlilla, missä teos oli ehdolla parhaaksi kansainväliseksi näytelmäelokuvaksi.
Kolmessa aikatasossa liikkuva elokuva piirtää esiin sydämeen käyvästi suomalaistamispolitiikan tuhoisat seuraukset saamelaiselle yhteisölle. Kun lapset erotettiin perheistään ja kerättiin asuntolakouluihin, joissa ei saanut puhua saamen kieltä eikä käyttää saamelaisen kulttuurin merkkejä kuten saamenpukua, lapsiin iskostettiin samalla häpeä omaa kulttuurista taustaa, omaa kieltä ja jopa omaa perhettä kohtaan.
Gauriloff sekoittaa Je’vidassa faktaa ja fiktiota saumattomalla tavalla. Je’vidan kivun ja kaipauksen täyteiset kokemukset tuntuvat tosilta ja vahvoilta, epäoikeudenmukaisuuden tunne välittyy voimakkaana. Elokuvan sielu on Je’vidaa lapsena näyttelevä Agafia Niemenmaa, jonka vahva läsnäolo on poikkeuksellinen nuorelle näyttelijälle. Hänen löytymisensä siitä pienestä kolttasaamelaisten joukosta, joka osaa vielä äidinkieltään, on pienoinen ihme.
Kuvaformaatiksi valittu 4:3 luo elokuvaan intiimin tunnelman, jossa katsoja pääsee lähelle lapsen kokemusmaailmaa, elää tapahtumia Je’vidan kautta. Elokuvan maagisia kohtauksia tukee Lau Naun eli Laura Naukkarisen luoma rikas musiikillinen äänimaailma. Tuomo Hutrin herkkä ja valoa taitavasti käyttävä mustavalkokuvaus tuo mieleen ohjaajan aiemman dokumenttielokuvan Kuun metsän Kaisan (2016), jossa Gauriloff käy läpi kolttasaamelaisten 1900-luvun historiaa isoisoäitinsä Kaisa Gauriloffin kautta.
Je’vida on taitavasti toteutettu maagisrealistinen draama, jossa tyylitietoisen Gauriloffin kypsyys elokuvantekijänä saa uutta syvyyttä. Elokuvan hengittävä, luonnollinen rytmi tuo esiin sukupolvia yhdistävät siteet, turhia selittelemättä.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 2 henkilöä
Seuraava:
The Settlers
The Settlers on väkevä ja visuaalisesti jylhän kaunis kannanotto siirtomaavaltapolitiikan julmaan perintöön.
Edellinen: Killers of the Flower Moon
Osage-alkuperäiskansan epäinhimillinen kohtelu on Martin Scorsesen hengellisiä sävyjä saavan rikoseepoksen ytimessä.