Rakkauden tähden
Guled & Nasra on virkistävä uutuus kotimaisen elokuvan kentällä. Somaliasta Suomeen teini-ikäisenä muuttaneen Khadar Ayderus Ahmedin ensimmäinen kokopitkä ohjaustyö on kuvattu Afrikassa ja puhuttu somaliaksi. Elokuva kertoo Guledista ja hänen vakavasti sairaasta vaimostaan Nasrasta. Tarina keskittyy ihmissuhteisiin, perheen ja yhteisön merkitykseen sekä rakkauden ja myötätunnon voimaan.
Guled saa elantonsa haudankaivajana ja viettää päivänsä odottelemalla sairaalan edustalla josko joku kuolisi, jotta hän voisi elättää perheensä ja maksaa vaimonsa lääke- ja sairaalakulut. Yhden kärsimyksestä ja epäonnesta voi muodostaa jonkun toisen elinehto, ja Guled vaikuttaa itsetietoiselta tilanteensa ironisuudesta. Haaskalla käymisen ja selviämisen teemat ja kuvastot kulkevat elokuvan lävitse, kuten haaskalinnun lennellessä Guledin ylitse hänen matkatessaan läpi kuivan ja kovan maan pyytääkseen perheeltään apua.
Elokuva ei kuitenkaan jää jumiin epätoivon tunteisiin, vaan epäonnen kierteitä katkaistaan hyvyyden, rakkauden ja myötätunnon avulla. Somalialaiset alueet ovat tulleet tunnetuksi Suomessa lähinnä väkivaltakuvaston kautta, kun alueen kuivuus, köyhyys, sisällissodat ja poliittinen epävakaus ovat hallinneet mediakeskusteluja. Guled & Nasra ohittaa tämän epävakaisuuden ja tuo sen sijaan tarinan inhimillisen kokemuksen tasolle. Elokuvan henkilöhahmot ovat lähestyttäviä ja samaistuttavia. Tarinan sankareiksi nousevat yhteisöllisyys ja tavalliset ihmiset, jotka ovat valmiita auttamaan toisiaan.
Elokuvan ydin onkin ihmisten arkisissa tilanteissa ja kohtaamisissa, ei niinkään nopeatempoisissa juonenkäänteissä. Lähestymistapa uudistaa ja laventaa mielikuvia alueesta ennen kaikkea intiimiyden kokemuksella. Lähikuvien kautta rakennettu avoimuus päästä käsiksi hahmojen tunteisiin toimii kutsuna yksityisiin ja samaistuttaviin haasteisiin sairauden edessä.
On mielenkiintoista, ettei päähenkilöiden näyttelijöillä ole pitkää kokemusta taustallaan. Esimerkiksi perheen poikaa näyttelevä Kadar Abdoul-Aziz Ibrahim pestattiin mukaan läheisestä koulusta. Päähahmoista kuitenkin välittyvät vahvat tunnekokemukset. Erityisesti Nasraa näyttelevä Yasmin Warsame, joka on kanadansomalialainen malli, ottaa rohkeasti kontaktia kameraan ja välittää katsojalle laajan ja uskottavan tunneskaalan. Hänen vetovoimaisuutensa kannattelee monia kohtauksia ja saa katsojan ihastumaan Nasraan tavalla, joka tekee Guledin sitoutumisesta häneen ymmärrettävän.
Kuvausta on pitkälti kiittäminen intiimin ja kauniin tunnelman synnyttämisessä. Ohjaaja Ahmed ja kuvaaja Arttu Peltomaa ovat aiemminkin työskennelleet yhdessä Ahmedin lyhytelokuvan Yövaras parissa. Guled & Nasrassa yhteistyö huipentuu huolella aseteltuihin kuviin, jotka ovat täynnä valoja, varjoja, värejä, elämää ja kuolemaa. Visuaalisessa asettelussa pääsevät oikeuksiinsa niin laajat maisemakuvat kuivan maan auringon polttamista halkeamista kuin Djiboutin kaupungin kujat ja nurkkaukset, jotka kokoavat ihmisiä yelämään ja kokemaan. Kokonaisuutena elokuvasta välittyy melkeinpä tarunomainen maailma, joka kuljettaa katsojansa näkemään ja kokemaan sosiaalisen todellisuuden monimuotoisuutta.
Ennen teatteriensi-iltaansa Guled & Nasra on ollut jo festivaalilevityksessä. Suomessa se on nähty sekä Espoo Ciné että Rakkautta & Anarkiaa -festareilla. Kansainvälisesti elokuva on saanut myös ansaitsemaansa huomiota. Se on palkittu muun muassa pääpalkinnolla afrikkalaisen elokuvan Fespaco-festivaalilla Burkina Fasossa ja ”Amplify Voices” -palkinnolla Toronton kansainvälisellä elokuvafestivaalilla. Elokuva on myös päässyt mukaan Cannesin kriitikoiden viikon ohjelmaan ja Somaliassa sitä on ehdotettu Oscareihin edustamaan ensimmäistä kertaa somalinkielistä fiktioelokuvaa. Tunnustukset elokuvalle nousevat erityisesti sen tavasta rikastaa ymmärtämystämme siitä, keiden tarinoita kerrotaan. Kotimaisen elokuvaperinteen kentällä se avaa hienosti uusia näkökulmia elokuvaperinteemme moninaisuuteen ja kuvauspaikkojen ja kerrottujen tarinoiden kansainvälistymiseen.
Ensisijaisesti Guled & Nasra on herkkä ja tunnelmallinen elokuva, joka nostaa esille tavallisen ihmisen arkisia kokemuksia ja vastoinkäymisiä rakentaen niistä intiimiyden, myötätunnon ja rakkauden kokemusten kautta koskettavan ja inhimillisen tarinan. Elokuva luottaa rohkeasti viipymiseen toisen ihmisen luona.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,5 / 4 henkilöä
Seuraava:
The Comeback Trail
Geneerinen ja hivenen kädenlämpöiseksi jäävä käyttökomedia.
Edellinen: Rikinkeltainen taivas
Muodoltaan pätevän elokuvan sisältö jää mitäänsanomattomaksi.