Pitkä tie elokuvaohjaajaksi

Kolme väittämää: Guled & Nasra sai ensi-iltansa Cannesissa ensimmäisenä suomalaiselokuvana, joka on valittu Kriitikoiden viikolle. Elokuva on kahminut palkintoja ympäri maailmaa, muun muassa pääpalkinnot Afrikan suurimmalla elokuvafestivaalilla ja Lyypekin pohjoismaisen elokuvan päivillä. Esikoispitkän elokuvan ohjaaja Khadar Ayderus Ahmed ei ole kuitenkaan opiskellut elokuvaa.

Niin yllättävältä kuin tuntuukin, jokainen väittämistä pitää paikkaansa. Suomalais-somalialainen Ahmed haki elokuvakouluihin muttei koskaan päässyt sisään. Nyt hänen ensimmäistä pitkää elokuvaansa on nähty ympäri maailmaa.

Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta luottamus itseen auttoi jaksamaan. Tiesin, että olen hyvä siinä – jos vain saisin mahdollisuuden, tekisin hyvän [elokuvan].

Alkusysäyksen uralleen Ahmed koki nähdessään elokuvan Elämän edessä (2000) elokuvateatterissa. Hän oli aina rakastanut tarinoiden kertomista, ja elokuvan lämminhenkisyys teki häneen vaikutuksen.

Pääosissa oli Sean Connery ja nuori, 16-vuotias musta poika. Tarina oli niin lämmin ja ihana, että elokuvan jälkeen tein elämäni päätöksen: haluan tehdä tällaisia tarinoita. Siitä lähtien missioni oli löytää, miten niitä tehdä.

Itseluottamusta antoi myös käsikirjoituskilpailun voitto vuonna 2007 Kaupunkilaisia-lyhytelokuvalla, jonka päätyi ohjaamaan Juho Kuosmanen. Kymmenen vuotta sitten Ahmed sai idean Somaliaan sijoittuvaan Guled & Nasra -elokuvaan, ja kirjoitti sen ensimmäisen version. Silloin heräsi ajatus myös ohjaamisesta:

Tajusin, ettei yksikään suomalainen elokuvaohjaaja ymmärtäisi tarinaa yhtä hyvin kuin minä, koska olen sieltä kotoisin. Silloin päätin, että haluan itse ohjata tämän elokuvan jonain päivänä.

Ahmed haki kokemusta tekemällä lyhytelokuvia. Guled & Nasra sai odottaa pöytälaatikossa oikeaa hetkeä.

Autenttisia roolisuorituksia

Somalitaustaisten näyttelijöiden löytäminen elokuvaan oli haaste, koska heitä ei juuri ole Suomessa tai maailmallakaan. Neljä viikkoa ennen kuvauksia kiinnitettynä olivat vain nimiroolien näyttelijät Yasmin Warsame ja Omar Adbi.

Muut näyttelijät löytyivät roolittamalla kuvauspaikan Djiboutin kaduilla. Ahmed pitää työskentelemisestä ensikertalaisten kanssa – se on opettavaista myös ohjaajalle itselleen.

He antavat autenttisen suorituksen. En tykkää harjoitella paljon näyttelijöiden kanssa, koska haluan, että he ovat omia itsejään, ja silloin myös antavat jotain maagista.

Pääparin näyttelijät eivät kuitenkaan olleet aivan noviiseja kameran edessä. Gulediksi päätynyt Omar Adbi oli Ahmedille tuttu hänen käsikirjoittamansa Kaupunkilaisia-lyhytelokuvan roolista. Nasraa näyttelevälle Yasmin Warsamelle hieman erilainen kameratyöskentely oli tuttua mallin töistä. Kanadalais-somalialainen Warsame oli Ahmedin toive rooliin jo varhain:

Hän oli tehnyt kesäkampanjan H&M:lle kahdeksan vuotta sitten. Muistan, kun eräänä päivänä muistan tulin metrosta ja edessäni oli jättimäinen kuva Yasminista – olin vau, ja mietin kuka se mahtaa olla. Googlasin, ja Yasmin osoittautui somalitaustaiseksi malliksi. Tiesin, että hän on Nasra. Kun kerroin asiasta ensimmäisenä elokuvan kuvaajalle Arttu Peltomaalle, hän nauroi: ”Khadar, nyt saat rauhoittua!”

Ahmed kuitenkin luotti jälleen itseensä. Warsame sai käsikirjoituksen ja kiinnostui projektista.

Yasmin laittoi puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan. Totta kai jännitti! Soitin hänelle ja hän avasi keskustelun heti vitsillä. Minuutissa me naurettiin niin paljon kuin kaksi ihmistä, jotka olisivat tunteneet toisensa koko elämänsä.

Uusia kokemuksia valkokankaalla

Guled & Nasra on monin tavoin poikkeuksellinen elokuva. Ei vähiten siksi, että se on ensimmäinen ammattimaisesti tehty somalinkielinen elokuva, joka on menestynyt myös kansainvälisesti.

Ahmed kertoo, ettei ole itse koskaan nähnyt somalinkielistä elokuvaa valkokankaalta. Kokemus on paitsi hänelle myös katsojille tärkeä. Somalikatsojille elokuva ei ole pelkkä elokuva vaan kokemus, jota ei välttämättä koskaan unohdeta.

Tällaisen elokuvan tuominen suomalaisen yleisön eteen voi vaikuttaa riskiltä. Ahmed toivookin enemmän avoimuutta suomalaiseen elokuvateollisuuteen:

Avoimuutta eri näköisille ihmisille, eri taustaisille ihmisille, eri vähemmistöille, seksuaalivähemmistöille, kaikille. Ei pelkästään kameran edessä vaan myös kameran takana. Vaaditaan rohkeita tekijöitä.

Ahmed arvostaa kokemaansa menestystä mutta pitää jalkansa maassa muistaen matkan, jonka on käynyt päästäkseen tähän pisteeseen. Tulevaisuudessa hän haluaa pitää rohkeuden mukana myös omassa tekemisessään:

Haluan tehdä erilaisia elokuvia, tällaisia intiimejä elokuvia, komedioita, trillereitä, toimintaa… En halua pysyä yhdessä laatikossa, vaan haluan haastaa itseäni tekemällä erilaisia elokuvia.

Lue myös