Rakkautta keinotekoisuuden varjossa

Hannaleena Hauru on yksi raikkaimmista uusista äänistä kotimaisella elokuvakentällä. Lyhytelokuvistaan tunnettu indie-ohjaaja nousi pinnalle kolmen vuoden takaisella esikoispitkällään Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset. Mielipiteitä jakanut anarkistinen ja absurdi nuorisokuvaus sinetöi Haurun aseman omaäänisenä elokuvatekijänä, jota ei kiinnosta operoida perinteisten raja-aitojen sisällä.

Fucking with NobodyOhjaajan uusin elokuva ei poikkea näistä periaatteista. Fuckin with Nobody on metafiktiota ja kaarevaa satiiria yhdistelevä luenta ihmissuhteista ja niiden sisäisestä mekaniikasta. Kiehtova tutkielma rakkauden, intohimon ja seksuaalisuuden verkostoista sosiaalisen median aikakaudella on ohjaajan tähänastisista töistä henkilökohtaisin ja samalla myös parhain.

Kolmekymppinen Hanna (Hannaleena Hauru) ryhtyy feikkisuhteeseen näyttelijäystävänsä Ekun (Samuel Kujala) kanssa. Tarkoituksena on repiä alas verho ihmisten romanssikäsitysten edestä ja paljastaa sosiaalisen median parisuhdekuvastoja rienaava keinotekoisuus. Suhteen herättämä huomio johtaa kuitenkin tilanteeseen, jossa toden ja epätoden rajat alkavat hämärtyä.

Fucking with NobodyFuckin with Nobody sukeltaa postmodernin ajan ytimeen, jossa ihmissuhteista puhuminen on tasan yhtä mahdotonta kuin niiden ymmärtäminen. Elokuvan edetessä jaetut oletukset rakkaudesta ja sen eri muodoista pirstaloituvat kuin lattialle putoava kristallipallo. Valesuhteen herättämät aidot tunteet asettavat käsityksen keinotekoisuudesta uuteen valoon. Samalla herää kysymys: kenen äänellä puhutaan ja mitä halutaan sanoa?

Haurun elokuva astuu uhmakkaasti laatikon ulkopuolelle. Metatasoilla liikkuva monikerroksinen draamakomedia hyväilee omaa sirpalemaisuuttaan tarkastellessaan parisuhteen, ihastumisen, rakastumisen sekä fantasioiden eri muotoja. Luonteeltaan itsetutkiskeleva elokuva lepää vahvasti näyttelijöiden itsensä kehittämien hahmojen ja dialogin varassa. Tekijät haastavat omaa ymmärrystään sekä oletettuja käsityksiä ihmissuhteiden moninaisuudesta, mikä luo keskustelua teoksen sisälle. Ensembele-tuotannoille tyypillinen rönsyily pysyy hallinnassa Haurun ohjausotteen ja aihekentän selkeiden kehysten ansiosta.

Fucking with NobodyPäähenkilöä näyttelevä Hauru asettaa itsensä parrasvaloihin harvinaisen avoimesti ja vailla suojakilpiä. Elokuvan Hanna on kolmikymppinen taidemaailman kasvatti, joka etsii suuntaviivoja parisuhdeviidakon keskellä, jota hän on aiemmin tottunut ainoastaan kyynisesti tutkailemaan kehikon ulkopuolelta. Omakohtaista kokemusmaailmaansa fiktioelokuvan muotoon peilaava ohjaaja käsittelee rehellisesti piilotettuja tunteita, omaa näköalattomuuttaan ja katkeruutta, joiden keskellä olettamukset rakkauskuvioista alkavat hiljalleen murtua.

Valtavirtaelokuvien ulkopuolelta koukkaava Fucking with Nobody on kuin piristävä väriläiskä harmaaksi värjätyn tapetin reunamilla. Oivalta, ajatteleva ja kipeällä tavalla hauska tutkielma pirstaloituneen ajan ihmissuhteista murtaa käsityksiä niin yhteiskunnan, kulttuurin kuin tekijöidensä itsensä luomista ennakkoluuloista. Lopputulos vetää puoleensa ja jämäköittää entisestään Haurun asemaa lahjakkaana ja omaa polkua kulkevana elokuvatekijänä.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 2 henkilöä