Perinteisten mallien rikkoja

Hannaleena Hauru luuli parikymppisenä, että ihmissuhdesekoilut liittyvät ikäkauteen ja että se on ohimenevää. Nyt hän on kolmekymppinen ja tuntee olevansa vielä enemmän ulalla deittailukulttuurista, sukupuolirooleista, heteroudesta ja sosiaalisista odotuksista, joita suhteisiin liittyy. Alkaessaan keväällä 2019 hahmotella ensimmäisiä ajatuksia Fucking with Nobodysta hän oli kaikkein eniten ulalla siksi, että kaikki se, mitä hän ajattelee romanttisena rakkautena, ei sopinut mitenkään tarjolla oleviin parisuhdelokeroihin.

En osannut määritellä ahdistiko ja pelottiko minua enemmän parisuhdemallit vai rakkaus. Koska en keksinyt muuta, päätin mennä kohti rajaa katsomaan. Mukaan käsikirjoittamaan tuli Lasse Poser ja aloimme dialogia käyden työstää materiaalia. Olemme tehneet yhteistyötä jo 15 vuotta. Tämän elokuvan tekotavan taustalla on edellinen yhteinen elokuvamme Metatitanic (2018), jonka Lasse kuvasi. Fucking with Nobdy on monella tavalla jatkoa Metatitanicin aiheelle – rakkaudelle ja seksuaalisuudelle sekä tekotavalle. Tässä on samanlainen metateema, metafiktio, elokuva elokuvassa.

Fucking with Nobodyssa Haurun tavoitteena on ollut mennä niin lähelle omaa elämää kuin uskaltaa, ja työstää aineksia niin komediallisesti kuin draamallisesti näytellessään elokuvan hahmoa ”Hannaa”.

Tunsin myös, että minun oli laitettava oma kehoni peliin. Minä ja käsikirjoittaja Lasse Poser – myös hän näyttelee tässä elokuvassa – emme ole tekijöitä, jotka kätkeytyvät tekstin ja muunkaan taakse. Tämän omakohtaisuuden kutsun esitin myös muulle työryhmälle ja keskeiset näyttelijät tulivat mukaan kehittelyyn omien rajojen ja päätösten mukaan. Keskeisenä teemana on ollut rakkaus ja seksuaalisuus, ja siihen liittyen niin fantasiat kuin painajaisetkin.

Hauru eli pitkään harhaluulossa, että hänen on ohjaajana valittava tekeekö hän älykkäitä elokuvia vai komediaa viihdyttäen ihmisiä. Hän ei edes ymmärrä, mistä tämä harhakäsitys syntyi, sillä hänen ihailemansa komediaesikuvat Monty Python, Mae West, Sasha Baron Cohen ja Andy Kaufman ovat olleet läpi uransa samanaikaisesti äärettömän hauskoja ja älykkäitä.

Syntyi tämä joko-tai-käsitykseni sitten elokuvakouluissa, suomalaisten elokuvarahoittajien asenteista tai vain omassa päässäni, onneksi Fucking with Nobodyn avulla olen päässyt ajatuksesta eroon.

Ensimmäinen suomalainen College Cinema -sarjassa

Fucking with Nobody on osa Venetsian biennaalin College Cinema -esityssarjaa. College Cineman työpajaan valittiin satojen hakemusten joukosta 12 elokuvahanketta, joista neljä sai tuotantotuen: kukin 150 000 euroa, ja elokuvat esitettäisiin Venetsian elokuvajuhlilla. Hannaleena Hauru oli yksi heistä. Valitut olivat alusta saakka mukana festivaalin koulutusohjelmassa, jossa arvioitiin tulevaa elokuvaa käsikirjoituksen ensimmäisestä versiosta alkaen. Tuutorit olivat eri puolilta maailmaa.

Fucking with Nobody on College Cinema -sarjan ensimmäinen mukaan valittu suomalaishanke. Se sai maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2020.

Jäljitellen dokumentaarista todellisuutta

Käsikirjoituksesta vain puolet on sisältänyt valmiiksi kirjoitettua tarkkaa dialogia, toinen puoli on toteutettu niin, että käsikirjoituksessa on ollut kuvattuna kohtauksen tapahtumat, mutta työryhmä on yhdessä harjoitusten ja kuvauspäivän aikana luonut dialogin ja tapahtumien tarkan kulun. Elokuva kuvattiin jäljitellen dokumentaarista todellisuutta. Huolimatta sen paikoin vahvasta dokumentaarisesta tunnusta, siinä on vain pari kokonaan improvisoitua kohtausta tai dokumentaarista taltiota. Useilla näyttelijöillä ja työryhmällä on lisäksi pitkä yhteinen historia Hannaleena Haurun kanssa työskentelystä.

Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2020. Elokuvasta oli kuvattu puolet, kun kuvaukset keskeytyivät koronapandemian vuoksi. Ne jatkuivat toukokuun lopussa. Kuvaustauon aikana Hauru alkoi leikata elokuvaa, ja koki keskeytymisen myös monin tavoin hyödylliseksi ja antoisaksi, vaikka korona loi epävarmuutta tulevasta. Hän muun muassa katsoi näyttelijöiden kanssa otoksia kehitellen ja syventäen elokuvaa. Tavoitteena oli tehdä viihdyttävä elokuva vaikka siinä on myös vakavuutensa ja kipukohtansa, ja ainutlaatuinen elokuva, joka rikkoo rajoja sekä tarinankerronnan että estetiikan osalta. Tavoitteet täyttyivät.

Tämän satiirisen draamakomedian myötä toivon, että luomme rohkeasti omat rakkaustarinamme, sen sijaan että elämme alkukantaisten arvomaailmojen ja muiden ihmisten odotusten mukaan.

Hauru toivoo tekevänsä vielä monta elokuvaa, joiden tavoitteena on sekä viihdyttää katsojia että tarjota haasteita rajoja rikkoen. Hän aikoo jatkaa tekemistä niin, että myös näyttelijät ja muu työryhmä voivat osallistua kehittelyyn ja luomiseen käsikirjoituksen alkuvaiheista saakka.

Yksi kiinnostavimmista uuden sukupolven elokuvantekijöistä

Hannaleena Haurun omintakeinen ja rajoja humoristisesti rikkova elokuvatyyli on tehnyt hänestä yhden Suomen kiinnostavimmista uuden sukupolven elokuvantekijöistä. Elokuvissaan usein perinteisiä ihmissuhde- ja rakkauskäsityksiä kyseenalaistava Hauru on saanut runsaasti tunnustusta myös ulkomailla, Fucking with Nobodyn maailmanensi-ilta Venetsian elokuvajuhlilla niistä merkittävimpänä.

Haurun ensimmäistä pitkää elokuvaa Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset (2017) kehitettiin arvostetuissa Cannesin Cinéfondation -residenssissä sekä Torino Film Labissa. Hänen ohjaamansa lyhytelokuvat ovat saaneet ensi-iltansa Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla, ja palkittu Oberhausenin, Uppsalan ja Tampereen elokuvajuhlilla.

Käsikirjoittajana, ohjaajana, näyttelijänä ja leikkaajana toimiva Hauru on tunnettu myös aktiivisuudestaan NISI MASA European Network of Young Cinema- ja Kino Movement -ryhmissä. Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta vuonna 2011 valmistuneen Haurun elokuvien dramaturgian ja hahmojen kehittäminen ensemblenä yhdessä työryhmän kanssa juontaa juurensa hänen teatteritaustaansa.

Lue myös