En Del av mitt hjärta – olet aina sydämessäni valkokangas

Vuonna 2010 Neil Hardwick päätti kokeilla jukeboxmusikaalin soveltamista kotimaiselle elokuvakentälle. Lopputulos oli lapsellisen kömpelö ja kankea versiointi Sakari Topeliuksen Adalminan helmi -sadusta, joka sai nimekseen Jos rakastat. Epäonnistumisen voi tuomita toteamalla, että suomalaisen elokuvan perinteet ja tekemisen taidot eivät istu räväkän musikaaligenren luonteeseen. Nyt valkokankaille ilmestyvä Tomas Ledinin kappaleisiin pohjautuva En del av mitt hjärta – olet aina sydämessäni muistuttaa, että yhtään paremmin ei mene rakkaassa naapurimaassamme.

Mamma Mian (2008) jalanjälkiä seuraavaa elokuva on epäpyhä sekoitus vetistä ihmissuhdesekoilua, vähä-älyistä komiikkaa sekä Euroviisu-karsintojen pöytälaatikosta kaivettuja musiikkinumeroita. Tarinassa Tukholman finanssiympyröissä työskentelevä uraohjus (Malin Åkerman) päätyy entisille kotikulmilleen, jossa vanha suola alkaa janottaa nuoruuden ihastusten ja ensirakkauksien merkeissä.

Lukuisten ruotsalaiselokuvien taustavoimana hyörinyt käsikirjoittaja Lars ”Vasa” Johansson on laatinut teoksen ympärille romanttisen komedian tahteja orjallisesti koukkaavan käsikirjoituksen, joka on pumpattu täyteen umpityperää huumoria sekä regressiivisiä hahmokuvastoja. Ohjaajaksi on astunut ensikertalainen Edward af Sillén, joka on aiemmin työskennellyt Melodifestivalenien parissa.

Kokemattomuus kuultaa reunojen läpi. Sillénin tausta musiikkiviihteen kentällä antaa etäiset taidot laulu- ja tanssinumeroiden elävöittämiseen, mutta elokuvakerronnan tasolla ja romanttisen komedian ohjaajana hän on kuin kala kuivalla maalla. Kokonaisuus kulkee genren tuttujakin tutumpia raiteita pitkin, mutta sen yllä leijuu täydellinen välinpitämättömyys niin henkilöitä kuin tapahtumia kohtaan. Kohtaukset etenevät valkokankaalla vailla eloa tai kipinää kehyksiensä sisällä. Konventioihin nojaavan viihdeapparaatin luhistaminen näin lakoniseksi lopputulokseksi lienee saavutus sinänsä. Harvoin mikään on tuntunut yhtä kuolettavan tylsältä.

Välillä päästään nauttimaan elokuvan villistä huumorista. Videopuhelua käydään vessapöntöltä käsin asiaankuuluvien pieruäänten säestämänä. Sopimattomalla tavalla kiimaiset ikäihmiset nuohoavat lattiapintoja kontatessaan toistensa perässä. Stereotyyppinen homohahmo vaihtaa seuralaisia kuin sukkia, mikä johtaa kreiseihin tilanteisiin. Kohtaukset jatkuvat jatkumistaan, koska eihän tällaiselle ilottelulle voi muuta kuin nauraa.

Turhautumisen ja katatonisen tilan vuorottelu saa muutosta ainoastaan, kun joku ruotsalaisen hittimaakarin kappaleista pärähtää soimaan. Musikaalinumeroiden laadullinen toteutus on ailahtelevaa, mutta ainakin kipaleet ovat jokseenkin edustuskelpoisesti laulettuja ja tanssijat osaavat asiansa.

Mamma Mia! saattoi tuntua supertähtien karaokeiltamalta, mutta sen riemu ja ilo onnistuivat paikkaamaan teoksen muotopuolisuuta. Jos rakastat ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa laadukkaaksi elokuvaksi, mutta ainakin Hardwickin ohjauksen taustalla oli sydäntä mukana. En del av mitt hjärta on puolestaan vain tuskanhiessä marinoitu potpuri Ledinin radiorenkutuksia vailla järkeä, halua tai intoa.

Suomen valkokankaille tekele lienee päätynyt, koska Mikko Leppilampi nähdään muutamassa ohimenevässä kohtauksessa, milloin merimies- milloin poliisiasuun puettuna. Torille tuskin tarvitsee lähteä.