Elser: Yksin Hitleriä vastaan valkokangas

Perikadon ohjaajan, Oliver Hirschbiegelin, uusin elokuva Elser: Yksin Hitleriä vastaan lukeutuu niin kutsuttuihin Hitler-elokuviin, kuten suomalaisesta lisänimestäkin voi päätellä. Tällä kertaa keskiössä ei ole kuitenkaan Adolf Hitler vaan hänen murhaamistaan yrittänyt Georg Elser.

Hitleriin kohdistettu salamurhayritys vuonna 1939 on laajalti tiedossa, mutta murhaa yrittäneen Georg Elserin tarina ja salamurhahankkeen motiivit ovat vähemmän tunnettua historiaa yleistiedon näkökulmasta. Elser rakensi ajastetun pommin, jonka piti tappaa Hitler tämän pitäessä puhetta Münchenissa. Aikataulumuutosten takia Hitler aloitti puheensa aiemmin ja ehti poistua paikalta 13 minuutta ennen pommin räjähdystä. Elser pidätettiin rutiinitoimena Sveitsin rajalla ja hänet yhdistettiin nopeasti murhayritykseen.

Hirschbiegelin elokuva alkaa Elserin pidätyksestä ja rakentuu hänen kuulustelujensa ympärille. Kuulusteluista leikataan kuluneella kaavalla edeltäviin tapahtumiin, joilla taustoitetaan Elseriä ja hänen motiivejaan. Vaikka takaumarakenne on elokuvissa kulunut kerronnan keino, on Hirschbiegel onnistunut liittämään takaumat kohtuullisen saumattomasti kuulustelujen kulkuun.

Elseriä kuulusteltiin perinpohjaisesti hänen tunnustuksestaan huolimatta, sillä natsien oli vaikea uskoa miehen toimineen yksin ja kyenneen toteuttamaan attentaatin ilman apua. Kuulusteluihin pureudutaan elokuvassa intensiivisesti ja suoraviivaisia kidutuskohtauksia voi olla vaikeakin katsoa. Takaumat tasoittavat intensiteettiä, mutta myös rakentavat draaman kaaren kannalta olennaista kokonaisjännitettä Elserin motiiveista.

Historian kuvittamisen ja kiinnostavan yksilötarinan ohella Elserin voi nähdä myös laajempien ja edelleen ajankohtaisten teemojen kautta. Ääriliikehdinnälle puetaan usein ideologinen vaate, mutta käytännön tasolla ja yksilön näkökulmasta toimijaksi ryhtymisen taustalla ovat usein henkilökohtaisesta elämästä kumpuavat syyt. Elser koki natsien toiminnan uhkaavan Saksaa, mutta ennen kaikkea natsihallinnon toimet romuttivat hänen omat mahdollisuutensa onneen ja henkilökohtainen menetys entisestään vahvisti hänen päätöstään tappaa Hitler.

Elser on esimerkki ääritoimijasta, jonka motiiveja on ulkopuolelta vaikea ymmärtää, mutta yksilön näkökulmasta ne ovat inhimillisesti käsitettävissä. Toisaalta Elser on myös esimerkki totalitaarisen yhteiskunnan synnyttämästä toisinajattelusta, joka oikeuttaa väkivallan suuremman tarkoituksen saavuttamiseksi.

Hirschbiegelin elokuvassa on myös kiinnostavaa, miten Saksa ja saksalaisuus näyttäytyvät natsihallinnon nousukierteessä. Suurilla lupauksilla kansaa on helppo johdatella ja moni liittyy joukon jatkoksi, koska ei halua tai uskalla erottautua muista vaikka ei jakaisikaan vallitsevaa ajattelua. Natsihallinnon propagandassa ja kansan johdattelussa on paljon piirteitä, joita voi tunnistaa nyky-Venäjältä. Tämä saa mietteliääksi.

Olivat Elserin todelliset motiivit lopulta mitä tahansa, on hänen tarinansa helppo sovittaa vapauden puolesta taistelevien marttyyrikertomuksesi, mikä saksalaisella täsmällisyydellä kerrottuna luo lopputuloksesta vakuuttavan puheenvuoron vapauden merkityksestä niin yksilön kuin yhteiskunnankin tasolla.