The Experiment valkokangas

Vuonna 1971 Stanfordissa Yhdysvalloissa järjestettiin psykologinen koe, jossa parinkymmenen ihmisen joukko jaettiin vankeihin ja vanginvartijoihin. He elivät annettua roolia parin viikon ajan valvotuissa olosuhteissa vankilan kaltaisessa tilassa. Psykologien tarkoituksena oli tutkia valtasuhteiden rakentumista, ryhmäidentiteettiä ja joukossa käyttäytymistä. Koe jouduttiin kuitenkin lopettamaan kesken, sillä "vangit" joutuivat "vanginvartijoiden" raa’an väkivallan ja julkisen nöyryytyksen kohteeksi.

Saksalaisen television puolella ohjaajan kannuksensa hankkinut Oliver Hirschbiegel on ottanut Stanfordin vankilakokeen - tai tarkemmin samaa asetelmaa toistavan kirjan - elokuvansa pohjaksi. Kaksikymmentä, tarkkojen psykologisten kokeiden avulla seulottua miestä suljetaan vankilaksi muutettuun kellaritilaan; 8 heistä on vartijoita ja loput 12 vankeja. Toisille annetaan valta hallita, toisilta riistetään ihmisyyden kulmakivet, kuten vapaus, itsemääräämisoikeus ja henkilökohtainen koskemattomuus. Yksi "vankina" kokeeseen osallistuva on Tarek Fahd (Moritz Bleibtreu), joka suunnittelee kirjoittavansa kokeesta paljastusjutun lehteen. Saadakseen lisää mehua juttuunsa hän tahallaan provosoi tilanteita äärimmilleen, kunnes jännitys purkautuu äärimmäisen väkivaltaisesti. Samalla raja todellisuuden ja kokeen välillä nyrjähtää kohtalokkaasti.

Das Experiment tuntuu varsin loogiselta elokuvalliselta kommentaarilta aikana, jolloin kerran kuukaudessa alkaa uusi "todellisuus-tv" -sarja. Osaltaan se pyrkii kommentoimaan yksilön ahdistusta ja käyttäytymisen muutosta jatkuvan valvonnan tai tarkkailun alla. Mutta terävimmän kärkensä Hirschbiegelin elokuva suuntaa kohti ihmisen aineellista ja aineetonta perimää ja esittää siitä hyvin pessimistisen mielipiteensä. Psykologisen tarkasti valitut, "normaalit" ja keskiverrot ihmiset ryhmittyvät ja luovat välilleen jännitettä, joka purkautuu äkkiä alkukantaisena väkivaltana. Näin tapahtuu elokuvassa - ja näin tapahtui vuonna 1971.

Aiheensa ja käsittelytapansa vuoksi Das Experiment on ollut kuuma peruna kotimaassaan Saksassa. Sen on katsottu hierovan suolaa toisen maailmansodan aukiviiltämiin haavoihin. Mitään sen ihmeellisempää viittausta natsismiin elokuvasta ei tässä suhteessa löydy. Ja kysymys onkin minusta enemmän universaali kuin kansallinen. Lopputulos olisi varmasti sama joka tapauksessa: laita ihminen tiettyyn tilanteeseen eikä hän osaa muuta kuin vastata lyömällä. Osuvasta ja ajatuksia herättävästä aiheestaan huolimatta Hirschbiegelin "koe" ei sano mitään uutta. Se tyytyy vain lainailemaan melkein kliseiksi muodostuneita väitteitä, mutta tekee tämän melko hyvin. Väkivallan tasolla Das Experiment on varsin kouriintuntuva. Elokuvakokemuksen suhteen sen terä tuntuu kuitenkin tylsyneen jo ennen ensimmäistä iskua.