Digi tulee, oletko valmis?
Tällä hetkellä Suomessa eletään pahaa digikuumetta, kun digitaalinen televisio hengittää kaikkien niskaan kaikkialta. Ennen digi-Suomen sarastusta voimme kuitenkin kokea digitaalimaailman tulevat hyvät ja pahat Digimonien melskeissä. Uuden teknologian peloista ja godzilla-myyteistä ammennettuun Pokémon-klooniin on onnistuttu ujuttamaan edes jotain järjen hiventä verrattuna kaupalliseen esikuvaansa. Kohtuullisista ideakuvastoista synnytetty Digimon kiepsahtaa kuitenkin tutun turvalliselle ja kaupalliselle raiteelle, jossa eri tasoille digivoituvat monsterit ottavat mittaa toisistaan. Kunpa joku digivoisi Japanin jollekin toiselle planeetalle
Nousevan auringon maasta suolletaan nykyään yli äyräidensä roiskuvaa visuaalista ilotulitusta muutoinkin jo keskittymisvaikeuksista kärsiville lapsille. Siinä missä Pokémon-mekastus oli suoraan tarhaikäisille suunnattua krääsäkulttuuria, Digimon keskittyy selkeästi jo kouluikäisten lumoamiseen. Nelosella pyörivä Digimon-sarja on vanhemman katsojan silmiin ollut yhtä käsittämätöntä menoa kuin jo moneen otteeseen manatut Pokémonit. Digimonien elokuvaversio alkaa kuitenkin siinä määrin selväjärkisesti, että aikuiskatsojallekin tarjotaan edes mahdollisuus oivaltaa humpuukin lähtökohdat.
Digimonien takana on siis digitaalinen kulttuurimme, jonka pahansuovista uhkakuvista synnytetään digitaalisen maailman hirviöitä, joita tekniikkatietoiset lapset ohjastavat. Käsikirjoittajilta on lohjennut tarinaan jopa huisia huumoria, kun digitaaliset lemmikit kakkivat alleen kuin karvaiset kollegansa konsanaan. Tympeiden monsteritaistelujen tuoksinassa heitetään hetkittäin hersyviä huumoripiikkejä sähköpostikakofoniasta aina linjojen ruuhkautumiseen, mutta muutamista valoisista tuokioista huolimatta pääosan varastavat mömmiäisten turboahdettu mittelöinti, jonka ainut tarkoitus on pohjustaa kersojen krääsän kulutusta.
Loppujen lopuksi Digimon rahastaa niitä irtomarkkoja, joita Pokémonien jäljiltä kuluttajien kukkaroiden pohjalle on jäänyt. Nokkelista ideaoivalluksistaan huolimatta Digimon ei moraalisesti ylvästele sen uljaampana kuin Pokémonitkaan. Täsmämarkkinoitu sonta on sitä itseään vaikka sen matrixissa paistaisikin. Luulisi vanhempien jo viimein ymmärtävän, ettei tällainen ole lapsille hyväksi. Tämä lehti sulkekoon nyt suunsa aiheen tiimoilta ja jää odottamaan nurkan takana väijyvää digitaalista maailmanloppua. Piste.
Seuraava:
Elämän edessä
Arvostelu elokuvasta Finding Forrester / Elämän edessä.
Edellinen: Laulu Martinille
Arvostelu elokuvasta En sång för Martin / Laulu Martinille.