Poika ja peto valkokangas

Japanilaisista animaatioista on Suomen teattereissa nähty lähinnä Studio Ghiblin silmiä hiveleviä animaatioteoksia. Kyse on ollut pintaraapaisusta animeen, jota Japanissa tehdään runsaasti. Ohjaaja-animaattori Mamoru Hosoda on viime vuosina saavuttanut nimeä ja nykyään hän tekee elokuvansa omassa animaatiopajassaan, Studio Chizussa. Hosodan elokuvia on aiemmin nähty Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla, ja nyt hänen tuorein teoksensa, Japanin Akatemian palkitsema Poika ja peto ponnistaa festivaalilta myös teatterilevitykseen.

Rinnakkaistodellisuuden kautta teemojaan käsittelevä Poika ja peto tuo väistämättä mieleen Hayao Miyazakin Henkien kätkemän (2001). Hosodan tarinassa karannut Ren-poika kulkeutuu rinnakkaiseen petojen maailmaan, jossa hän vastentahtoisesti ryhtyy petojen maailman valtiutta tavoittelevan Kumatetsun oppipojaksi ja saa nimekseen Kyuta. Eripurainen parivaljakko hitsautuu vähitellen yhteen ja Ren saa Kumatetsusta isähahmon. Vuodet vierivät ja nuorukaiseksi varttunut poika haluaa palata ihmisten pariin, mutta ei toisaalta voi jättää kodikseen kokemaansa petojen maailmaa.

Kasvukipuja, varttumisprosessia, itsensä löytämistä sekä isän ja pojan välistä suhdetta käsittelevä tarina puhuttelee todennäköisesti parhaiten teini-ikäisiä. Varttuneemmalle Karate Kid -tyyppinen asetelma on moneen kertaan nähty ja koettu, joten kahteen tuntiin venytetty elokuva käy pitkän puoleiseksi. Lastenelokuvastahan tässä ei ole kysymys, sen kertoo jo elokuvan ikäraja.

Pitkä kesto onkin Pojan ja pedon kompastuskivi, sillä tarinassa ei riitä jännitettä kannattelemaan parituntista teosta. Elokuvaa olisi pitänyt jäntevöittää leikkauspöydällä, jotta draaman kaari ei ehtisi laskea liikaa ennen viimeistä näytöstä, jonka yllätyskäänteenkin ennusmerkit on turhan helposti nähtävissä jo elokuvan alkupuolella.

Dramaturgisten suvantojen yli ei voi tuudittautua visuaalisuuden lumolla, sillä Poika ja peto on Studio Ghiblin teoksiin verrattuna animaatioilmaisultaan huomattavasti tavanomaisempi. Hosodan palkitusta animaatiosta on vaikea löytää suurta yleisöä syleilevää anime-kokemusta, mutta harrastajille teoksen näkeminen isolta kankaalta on varmasti elämys.