Brooklyn valkokangas

Historialliset aikalaisdraamat ovat varsin yleinen näky Oscareissa. Tänäkin vuonna parhaan elokuvan pystiä tavoittelee Colm Tóibínin menestysromaaniin pohjautuva Brooklyn. Romanttinen henkilödraama ei kuitenkaan sorru kosiskelemaan akatemiaa heppoisella sentimentaalisuudella. Nick Hornbyn käsikirjoittama ja John Crowleyn ohjaama elokuva on tyylikkään maltillinen, luonteeltaan pehmytreunainen mutta sisällöltään kaunis kokonaisuus.

Eilis Lacey (Saoirse Ronan) on nuori irlantilaisnainen, joka joutuu jättämään vanhan kotikaupunkinsa Enniscorthyn lähtiessään etsimään töitä Yhdysvalloista. Vaikka meren toisella puolen tukea tarjoaakin Brooklynin vahva irlantilaisyhteisö, niin nuoren naisen ikävä kotiseuduille on valtava. Pian elämä saa kuitenkin uuden käänteen, kun Eilis ihastuu nuoreen italialaisimmigranttiin Tony Fiorelloon (Emory Cohen).

Historiallisesta kehyksestään huolimatta irlantilaisten maahanmuuttajien varhaisempi historia ja haasteellinen integroituminen Yhdysvaltoihin jäävät henkilövetoisessa tarinassa sivumaininnoiksi. 1950-luvun alun aikalaiskuvaan istuva elokuva on kertomuksena enemmän tarina kasvamisesta ja sopeutumisesta. Mukana kulkevat myös teemat identiteetin etsimisestä ja kivuliaasta kaipuusta kotimaahan.

Eilisin kasvutarina on tässä suhteessa länsimaisen katsojan silmin lopulta hyvin samaistuttava. Kodin ja perheen taakse jättäminen on osa aikuiseksi kasvamista, kuten myös oman paikkansa löytäminen uran ja ihmissuhteiden kautta. Yhtäältä elokuva kertoo myös tästä kasvamisen välttämättömyydestä. Koti-ikävän jättämä tunne on voimakas, mutta sille ei tule antautua. Epävarmuus ja pelko kuuluvat asiaan, mutta eteenpäin on silti astuttava. Tämä ei yksistään tarkoita vanhan hylkäämistä. Eilisinkin tapauksessa Irlanti ja sen kulttuuri kulkevat aina hänen mukanaan.

Teemat löytävät paikkansa päähenkilöönsä tiivisti fokusoituvassa elokuvassa. Tässä piilee myös kokonaisuuden suurin vahvuus. Se onnistuu tuomaan itsensä katsojan lähelle ilman väkinäisyyttä. Eilisin roolissa hehkuvan Saoirse Ronan herkän puhuvat kasvot tulkitsevat päähenkilön kypsymistä aikuisuuteen eläväisesti ja taidokkaat puvustusratkaisut antavat hahmokerrontaan viimeisen silauksen.

Tyylillisesti elokuva on turhankin kevyt. Kasvutarinan terävimmät koetinkivet on hiottu pehmeiksi ja Eilisillä on aina apuna yhteisön luoma turvaverkko. Pehmeässä otteessa on viehätystä, mutta terävien nyanssien karsimisessa on myös omat riskinsä. Ihmissuhdedraama ja varsinkin keskiössä oleva romanssi ei hengitä käsittelyn ollessa ylimalkaisen lempeää ja ongelmista riisuttua.

John Crowleyn ohjauksellinen ote on kiitettävän varmaa, joskin myös kovin persoonatonta. Hän kuitenkin onnistuu irlantilaisyhteisön autenttisessa kuvauksessa, mistä lienee kiittäminen Crowleyn omaa taustaa. Tässä suhteessa onkin harmi, että amerikanitalialaisten kohdalla sorrutaan koomiseen karrikointiin, joka rikkoo teoksen muuten ehyttä kuvastoa.

Brooklyn on onnistunut romanttinen aikalaisdraama. Kasvutarinan sisällölliset ansiot antavat tukea kokonaisuudella, jota pliisut tyylivalinnat hieman rokottavat. Vaikka elokuvan jättämä jälki ei pysyvä olisikaan, niin on lopputulos silti ennen kaikkea kokemisen arvoinen.