Timanttikyttä valkokangas

Lapsena hihkuin innosta päästä katsomaan Bud Spencer ja Terence Hill -kohelluksia. Elokuvakriitikko oli silloin se tylsä setä tai täti, joka kirjoitti ilkeyksiä täynnä olevan arvostelun hauskaksi kokemastani elokuvasta. Nyt on minun vuoroni istua takarivissä ulkopuolisena tarkkailijana ja yrittää pilata muiden nautinto kyynisillä kommenteillani. Vaan minkäs teet, kun eteen tulee avuton "toimintakomedia" Timanttikyttä, ei siitä saa kehuvaa arvostelua tällä henkisellä profiililla, ei vaikka kävisi kuinka monta positiivisen ajattelun kurssia.

Martin Lawrence on luonut uraa tv-koomikkona, minkä lisäksi hän on ollut myös Eddie Murphyn vastinparina parissa elokuvassa. Tuottajien mielessä lienee ollut Lawrencen astuttaminen Murphyn saappaisiin. Murphyn räväkkyys häipyi taka-alalle sitä mukaa kun hänestä tuli koko perheen siisti viihdyttäjä, joten ehkä haussa on ollut jonkinlainen uusi Beverly Hills kyttä. Lawrence esittää vankilasta vapautuvaa varasta, jonka on tekeydyttävä poliisiksi saadakseen käsiinsä piilottamansa timantin. Lawrence selviää urakastaan kohtuullisesti, vaikka hänellä ei ehkä ole Murphyn verbaalisia taitoja tai Jim Carreyn notkeutta. Lawrencen verbaali-irrottelut näyttävät kiusallisilta, mikä tosin johtuu enemmän toteutuksen yleisestä kehnoudesta kuin koomikosta itsestään.

Toimintakomedioille tyypillisesti myös Timanttikytässä musiikkia käytetään runsaskätisesti. Valitettavasti mojovaa funkya ei ole tarjolla kuin muutamissa kohdin. Sen sijaan musiikkiraita on täynnä yhdentekevää discohölkötystä, jota tungetaan jokaiseen kohtaukseen, aivan kuin varmistamaan, että yleisöllä olisi edes jotain tekemistä, jos tarina ei kanna. On tosin vaikea sanoa, kantaako tarina vai ei, kun rima on vedetty jo lähtötasolla niin matalalle.

Tekijöille on riittänyt, että Lawrencelle riittää soolotilaa, herjat lentävät ja että toimintapulssi ei pääse liiaksi laskemaan. Ainoa positiivinen asia latteuksien kavalkadissa on se, että mukaan ei ole ängetty imelää romanssia, mikä olisikin tehnyt jo nyt tuskaisesta puolitoistatuntisesta sietämättömän. Tällaisen mekastuksen keskellä on William Forsythe, joka sentään on tehnyt monia hyviä elokuva- ja tv-rooleja, täysin pihalla. Muutaman vuoden päästä Timanttikyttä näytetään varmaan MTV3:lla maanantai-iltana - ja sitten tietysti uusintana neljä kertaa. Voi surkeutta.