Bamse ja meren salaisuus valkokangas

Maailman vahvin Nalle eli Bamse palaa jälleen valkokankaille. Bamsen elokuvaseikkailut alkoivat vuoden 2014 Bamse ja rosvokaupungilla, ja nyt on vuorossa jo kuudes kokopitkä Bamse-animaatio. Näistä jokaisen on ohjannut ruotsalaisen lastenanimaation ahkera vaikuttaja Christian Ryltenius. Samassa lempeässä, perheen pienimmille sopivassa ja kertojanäänellä varustetussa tahdissa mennään nytkin.

Bamsella pyyhkii hyvin, sillä elokuvien lisäksi Bamse-sarjakuva sen kuin porskuttaa. Sarjis viettää tänä vuonna kuusikymppisiään. Suomessa lehti alkoi ilmestyä jo vuonna 1973 ja ilmestyy edelleen tiheätahtisesti, vaikka niin moni sarjakuvalehti on jäänyt historiaan vuosien aikana.

Bamsen maailma on varsin rauhallinen ja perhekeskeinen verrattuna moniin muihin. Bamse-nalle itse opettaa, ettei väkivalta ole ratkaisu siitä huolimatta, että aina välillä tarvitaan annos jymyhunajaa ja konnalle köniin mikäli oikeus, totuus ja ruotsalainen elämäntapa ei muuten toteudu.

Edellinen elokuva Bamse ja maailman pienin seikkailu (2023) keskittyi enemmän Bamsen tyttäreen Nalle-Maijaan ja lähiluonnon pieneliöiden suojeluun. Nyt keskiössä on kaniini Pompin eskari-ikäinen poika Minihyppy, jonka viulunsoittoa haukkuvat muut lapset samalla, kun myös aikuiset elehtivät korostuneesti osoittaakseen soittotaidon heikkoudet. Kyllä lapsi huomaa taatusti, jos aikuinen pitelee korviaan teatraalisesti tai tunkee porkkanoita korviinsa lapsen soittaessa.

Minihypyn taitoja kuitenkin tarvitaan, sillä alueen vesistöä sotkee jättimäinen kala Putte, joka riehuu ulapalla ja satamassa mutta joka ystävystyy Minihypyn kanssa. Minihyppy opettaa samalla kiukkuisille aikuisille, että iso ja pelottava ei ole aina vaarallinen. Ottaen huomioon Bamse-maailman hyvin tasaisen ja leppoisan tahdin on sekä kiinnostavaa että hätkähdyttävää, että sinnekin mahtuu lynkkausjoukko.

Kun päästään kaupungista merelle Viktoria-paatilla, tarina ottaa uusia kierroksia. Bamse-tarinoiden alkuperäinen kaverikolmikko Bamse, Pomppi ja Kilpinen pääsevät Minihyppyä lukuun ottamatta reissuun kolmestaan, kuten ennen vanhaan.

Porukka päätyy myös julesvernemäisesti sukelluslaivalla merten syvyyksiin, peräti Mariaanien haudan syvänteeseen. Merten pohjassa olleet roskat ja niiden vaikutus merten elämään tuovat temaattisesti mieleen Hayao Miyazakin ikiklassikon Ponyo rantakalliolla (2009). Lastenelokuvien tehtäväksi jää muistuttaa tulevia sukupolvia näistä, kun aikuiset eivät halua tai pysty merten ja luonnon saastuttamista lopettamaan.

Kapteeni Nemoa ei sentään meri- ja sukellusjaksoissa näy, mutta Bamsen vanha vastustaja Kapteeni Kenkku kuitenkin. Kenkku ja hänen miehistönsä harrastavat piratismia pääosin samalla menestyksellä kuin Asterixin sivuilla esiintyvä Kenkun peilikuva, merirosvokapteeni Punaparta, jonka kohtalona on myös yleensä katsella uppoavaa laivaansa meressä kelluen.

Kapteeni Kenkkuun liittyy harvinainen näkemyksellinen ristiriita Bamsen ja Pompin välillä. Kenkku on laivoineen elokuvan alussa pulassa. Pomppi sanoo, ettei Bamsen pitäisi heitä auttaa, sillä he ovat merirosvoja ja aina vaarallisia. Kunnon umpiruotsalaiseen kansankotitapaan Bamse toteaa, että kaikkia pitää aina auttaa. Kiitokseksi avustaan Bamse saa elokuvan loppuvaiheissa tykinkuulasta merirosvojen käydessä kimppuun.

Ei pidä taparikollisia loppumattomasti auttaa, uskoa tai paapoa, kuten Ruotsissakin on varmasti jo opittu ongelmalähiöiden levottomuuksia katsellessa ja puolueettomuuden vaihduttua sekä Nato-jäsenyyteen että tervejärkisiin pohdintoihin Pohjolan ydinaseesta, tuon jymyhunajan reaalimaailman vastikkeesta. Pomppi was right!

Pomppi on muutenkin elokuvan kiinnostavimpia hahmoja. Pompin rooli on perinteisesti ollut olla äärimmäisyyksiin asti arka ja pelokas kaniini, mutta 60 vuotta vanhan franchisen kunniaksi Pompin hahmo on kehittynyt isyyden myötä. Nyt Pomppi sanoo, ettei haluaisi lähteä seikkailuihin, mutta hänen täytyy lähteä, jotta hän voi auttaa omaa poikaansa.

Isän ja lapsen suhdetta käsitellään nyt Pompin kautta, ei Bamsen, mikä on elokuvan yksi tärkeimmistä kuvioista. Pompin isyys on normaalimpaa ja samaistuttavampaa arjen sankaruutta, sillä Pomppi on tavallinen arka kaniini siinä missä Bamse on yliluonnollisen supervahva olento. Silti Pomppi ylittää itsensä ja on rohkea perheensä vuoksi.

Ollakseen 70 minuutin mittainen traditionaalinen ja leppoisa kaikenikäisten animaatio Bamsessa ja meren salaisuudessa on paljonkin pohdittavaa ja sulateltavaa juuri kohderyhmälle. Eskariin syksymmällä siirtyvä nuorempi kriitikko piti tämänkertaisen Bamsen annista ja selvästi elokuvan eskarilapsien kuten Minihypyn touhut ja suhde isä-Pomppiin resonoivat.

Elokuvasarjan alkuvaiheen epätasaisuuksien jälkeen Bamse-elokuvien laatutaso on ollut tuoreimmissa elokuvissa vakaan varmaa ja Bamsen ystäviä ilahduttavaa. Bamse ja meren salaisuus voi tuoda myös uusia faneja aiempaa hieman laajemmalla näkökulmien vaihtelullaan.