Metsässä asuu hyviä ihmisiä

Jos elokuvista on jotain opittu, niin metsään ei pidä mennä. Siellä törmää erakoituneisiin ihmishirviöihin, jotka lahtaavat enempiä kyselemättä kaikki reviireilleen tupsahtelevat ulkopuoliset. Jo tämän kuluneen asetelman vippaaminen päinvastaiseksi on virkistävää.

Mel Gibsonin esittämä Bo asustaa metsämökissään tyttärensä Tagin (Sofia Hublitz) kanssa. Tag löytää läheisen joen penkalta henkitoreissaan olevan naisen, joka ei halua sairaalaan. Niinpä isä ja tytär ottavat hänet hoiviinsa. Jotain kummallista asiassa on, ja kohta nurkissa alkaa hiippailla outoa väkeä.

Hunting Season

Lähtökohdat Hunting Seasonille ovat hyvät. Ensimmäisen puolikkaan ajan asetelman palasia maltetaan haravoida kasaan rauhallisesti. Jännitettä kasvatetaan hiljalleen, mikä luo pohjaa jopa jonkinmoiselle uskottavuudelle.

Puolivälin jälkeen alkaa lipsua. Mukaan ängetyt rikolliset ovat lähinnä joutavaa painolastia. Väkivaltaiset pölvästit ja heidän kontolleen askarrellut korruption ja salaliiton askelmerkit ovat enemmän vääriä sieniä syöneiden salaliittointoilijoiden hatusta kuin vakavasti otettavan käsikirjoittajan kynästä. Ehkä tämmöisille virityksille on tilausta Ameriikan leveillä raiteilla, mutta Pohjolan metsäpolkuja tallaavalle riittäisi maanläheisempikin tarinointi.

Siihen olisi nimittäin ollut aineksia. Mel Gibsonista voi olla montaa mieltä, mutta harmaapartaisena kilttinä metsämiehenä hän on uskottava, päivittäisiä klapeja hakatessaan jopa sympaattinen.

Metsämiehen motivointi suhteessa muuhun tarinaan herättää kuitenkin turhan paljon kysymyksiä, joihin edes vihjaavan vastauksen antaminen on tarinanikkarilta unohtunut kokonaan. Lännenelokuvien kuin toimintaelokuvienkin sankareina on totuttu näkemään vähäpuheisia miehiä, jotka asettuvat heikompien ja väärin kohdeltujen puolelle jakamaan oikeutta omasta pimeästä menneisyydestään ammentamilla taidoilla.

Hunting Season

Gibsonin karisma antaa sankarille tarvittavaa selkänojaa, mutta käsikirjoituksen osalta hahmo jää ohueksi ja motiiveiltaan heikosti perustelluksi. Jos vertailuun ottaa vaikkapa tukun Clint Eastwoodin esittämiä sankareita, niin ei heidän motiivinsa hyvien puolelle asettumisesta ole koskaan jäänyt hämäräksi, vaikka sankarin henkilökohtaista tarinaa ei rautalangasta olekaan väännetty. Hunting Seasonin sankari on jätetty sinnittelemään vain Gibsonin karisman varassa.

Otsa kurtussa tehtyä toimintaa on väännetty kotikatsojien iloksi pian puoli vuosisataa. ”Suoraan videolle” -osaston tekeleissä on nähty niin paljon puuduttavaa rimanalitusta, että kivääri kädessä metsässä hiippailevan Gibsonin seurassa reilu puolitoistatuntinen menee sentään kohtalaisella sujuvuudella, vaikka elokuvan nimen vihjaamasta metsästyskaudesta ei niin tietoa olekaan.

* *
Arvostelukäytännöt