Trendikäs laatutyö

Warner Home Video on julkaissut videouutuutena Clint Eastwoodin Malpaso-tuotantoyhtiön Rajaton valta-elokuvan ja juuri sopivasti Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin viimeisimmän seksiskandaalin hallitessa amerikkalaisia tiedotusvälineitä. Clinton ei sentään ole niin pulassa kuin elokuvan presidentti, mutta yhtäläisyyksiäkin löytyy: nuori nainen, vanhempi mies ja seksi - Washingtonissa tämä ei ole mikään tavaton yhdistelmä.

Clint Eastwood esittää kokenutta murtovarasta Luther Whitneyä, joka rikasta kartanoa ryöstäessään joutuu todistamaan juopuneen presidentti Alan Richmondin (Gene Hackman) pelehtimistä tämän lähimmän ystävän ja tukijan Walter Sullivanin (E.G. Marshall) nuoren vaimon kanssa. Seksileikki muuttuu rajuksi ja Salainen palvelun agentit ampuvat naisen. Presidentin miehet huomaavat Lutherin ja alkaa kiihkeä kissa ja hiiri -leikki. Luther on jo lähdössä pois maasta, kun hän huomaa presidentin valehtelevan asiasta suorassa lehdistötilaisuudessa. Luther päättääkin jäädä Yhdysvaltoihin ja katsoa pelin loppuun

William Goldmanin käsikirjoituksen toinen pääjuonne koostuu Lutherin ja tämän tyttären Katen (Laura Linney) kolhiintuneesta suhteesta. Tyttö on joutunut kasvamaan ilman isäänsä tämän istuessa vankilassa murroista. Luther yrittää kuitenkin kaikkensa, jotta heidän välinsä korjautuisivat ennalleen. Murhaa tutkiva etsivä Seth Frank (Ed Harris) rakastuu tutkimusten kuluessa Kateen ja asetelma mutkistuu.

Ikämiesten luotettava projekti

Kun asialla on Eastwood, Malpaso-yhtiö sekä hänen vakiohenkilökuntaansa, kuten kuvaaja Jack Green ja leikkaaja Joel Cox, tietää katsovansa laadukasta produktiota. Muutenkin kyseessä on kypsään ikään ehtineiden miesten elokuva. Eastwood oli kuvausten aikaan 66-vuotias, samoin Hackman. Veteraani E.G. Marshall oli jo 86 eikä tahti näytä hidastuneen. Walter Sullivanin rooli on jälleen hieno poliittinen tulkinta Oliver Stonen Nixonin (1995) jälkeen, jossa Marshall esitti presidentin oikeusministeriä John Mitchelliä. Rajattoman vallan paras repliikki kuullaan juuri Marshallin suusta, kun hän vaimonsa murhan jälkeen katkerana pohtii pitkän elämäntyön menneen hukkaan: "I`ll just go out as the joke of the world." Ainoastaan Scott Glenn näyttää liian vanhalta rooliinsa esittäessään Salaisen palvelun kenttäagenttia.

Eastwoodin näyttelemiseen on viime vuosina tullut lisää tunnetta ja syvyyttä. Se näkyy elokuvassa isän ja tyttären välien herkkänä kuvauksena. Tämä jopa varastaa paikoin pääosan tapahtumat alkuun saattaneelta murhalta. Ei Rajaton valta kuitenkaan mikään Hiljaiset sillat (1995) ole, eikä se saakaan olla, jos tarkoituksena on ollut kuvata Washingtonin poliittista ilmapiiriä kaikessa raadollisuudessaan.

On toki todettava, että maan korkeimman johdon sekaantuminen murhaan tuntuu kaukaa haetulta ja vähintäänkin ääriryhmien propagandalta, mutta Eastwoodin onnistunut tähtikaarti saa sen näyttämään jännittävältä vaikkakin epätodelliselta.

Suositut presidenttiaiheet

Elokuva on vain yksi monista, jotka viime aikoina ovat käsitelleet elämää Valkoisen talon sisällä ja lisää on tulossa. Yhdysvalloissa jo pyörivät Wag the Dog ja Primary Colors käsittelevät nekin maan presidentin railakasta yksityiselämää. Wag the Dog lähtee jopa samalta pohjalta kuin Clintonin ja työharjoittelija Monica Lewinskyn väitetty suhde, vaikka elokuva valmistui ennen skandaalin puhkeamista. Näiltä elokuvilta on lupa odottaa vielä enemmän, mitä tulee niiden herkutteluun nykyisen presidentin yksityiselämällä. Rinnastuksia Clintoniin on mahdoton välttää.

Rajattoman vallan pieniä lapsuksia ei voi olla huomaamatta. Presidentillä on juhlintaretkellään mukana vain kaksi Salaisen palvelun agenttia eikä muita näy missään, ei edes talon ulkopuolella. Allekirjoittanut oli Washingtonissa töissä samaan aikaan kun Jordanian kuningas Hussein oli neuvottelemassa Lähi-idän rauhasta. Kuningas asui samassa korttelissa ja kadulla vilisi parikymmentä mustapukuista jenkkiagenttia. Ei kai Yhdysvaltain presidentti tyydy vaatimattomapaan kohteluun?

Rajaton valta on hyvin 90-lukulainen elokuva. Murhasalaliiton puuhamies on presidentin kansliapäällikkö, jota esittää nainen (Judy Davis) - näin tuodaan esille Clintonin modernit linjaukset henkilövalinnoissa. Esimerkiksi Clintonin ensimmäinen lehdistösihteeri oli tehopakkaus nimeltä Dee Dee Myers. Kaikesta vastaavana kansliapäällikkönä (Chief of Staff) ei naista vielä ole ollut, mutta sekin lienee enää vain ajan kysymys. Clinton on itse todennut näkevänsä naisen Yhdysvaltain presidenttinä vielä elinaikanaan.

Arvostelukäytännöt