Million Dollar Baby kotikatsomo

Paatuneet miehet lukevat tarinan köyhyydestä ja rakkaudettomuudesta itsensä nyrkkeilykehien sankarittareksi taistelevasta kauniista, nuoresta naisesta. Paatuneet miehet liikuttuvat kyyneliin ja päättävät tehdä tarinasta koskettavan draamaelokuvan. Paul Haggis (Crash, 2005) muokkaa F. X. Toolen novellin elokuvakäsikirjoitukseksi, köyhyydestä itsensä Oscar-voittajaksi taistellut Hilary Swank valitaan pääosaan. Ohjaajaksi saadaan miespääosan näyttelevä Clint Eastwood ja Morgan Freeman nähdään hienossa sivuosassa.

Rupuisen nyrkkeilysalin omistava Frankie (Eastwood) valmentaa nuoria lupauksia, mutta pelkää ratkaisevasti liikaa suojattiensa loukkaantumista. Ylisuojelevuus estää Frankieta järjestämästä kasvateilleen riittävän kovatasoisia otteluita, eikä hän vielä ikämiehenäkään ole saavuttanut sitä kaikkein suurinta menestystä, maailmanmestaruutta.

Maggie Fitzgerald (Swank) on elämän kolhima nuori nainen, joka palaa halusta tulla hyväksi nyrkkeilijäksi ja haluaa tulla sellaiseksi nimenomaan Frankien valmennuksessa. Frankie kuitenkin kieltäytyy ehdottomasti valmentamasta "tytteliä". Pikkuhiljaa sinnikkään Maggien onnistuu kuin onnistuukin sulattaa vanhan valmentajan jäätynyt sydän ja naisesta tulee Frankien viimeinen mahdollisuus mestaruuteen, pääsylippu miljoonan taalan paikkaan.

Konservatiivisen Million Dollar Babyn näyttelevä ohjaaja Clint Eastwood on Hollywoodin konkareita. Eastwoodin filmografia näyttelijänä alkaa jo vuodesta 1955, ohjaajanakin vuodesta 1971. Lisäksi mies on kunnostautunut paitsi tuottajana, myös säveltäjänä, mikä kuuluu myös Million Dollar Babyn ääniraidalla. Eastwoodin pitkään uraan mahtuu lukuisia lännenelokuvia, kuten Armottomat (The Unforgiven, 1992) ja Likainen Harry (Dirty Harry, 1971), mutta myös tunteellinen draama Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County, 1995) sekä erinomainen Menneisyyden ote (The Mystic River, 2003).

Million Dollar Baby muistuttaa kaavamaisuudessaan Rocky ja Karate Kid -elokuvia. Vaikeuksista kuljetaan sitkeän harjoittelun kautta voittoon. Itsetuhoinen urheilulaji näyttäytyy päähenkilölle tilaisuutena saavuttaa toisenlainen, parempi tulevaisuus. Tämän eteen sinnikäs Maggie on valmis tekemään kaikkensa.

Rockyista muistuttaa myös tapa määrittää paha Amerikan ulkopuolelle, sillä päättäväisen Maggien likaista peliä pelaava vastus mestaruusottelussa tulee Itä-Saksasta. Tämä myös hämmentää tehokkaasti elokuvan ajankuvaa. Itäsaksalaisuus viittaa aikaan ennen vuotta 1989, Frankie/Eastwoodin sovinistinen maailmankuva nyrkkeilevine miehineen ja näkymättömine naisineen taas 1950-luvulle, mutta lavastus ja puvustus ovat ihan tätä päivää. Million Dollar Babyn ajankuva vaikuttaakin olevan enemmän henkilökohtainen ja ideologinen kuin historiallinen.

Million Dollar Babyssa parasta ovat elokuvan alkuun sijoittuvat hiljaiset kohtaamiset viisaan Scrapin (Freeman) ja palavasieluisen Maggien välillä. Loppua kohti hiljainen tieto ja poltteleva intohimo vaihtuvat paperisilppusateeksi ja pompöösiksi show-meiningiksi. Volyymin kasvaessa hyvin tehty elokuva muuttuu sympaattisesta lähes vastenmieliseksi.

Rockyista ja Karate Kideistä poiketen Million Dollar Babyssa sankarittarelle ei tarjota tilaisuutta revanssiin ja siten onnelliseen loppuratkaisuun, vaan elokuvan yltiöpateettisella musiikilla kuorrutettu loppu on onneton. Viimeistään elokuvan viime minuuteilla pitäisi selvästikin availla nessupakettia, mutta ohje lukee ruudussa sen verran suurilla kirjaimilla, että seurauksena on vastareaktio. Välinpitämättömyys.

Dvd:llä on lisämateriaalina demokraattinen katsaus elokuvan synty- ja kehitysprosessiin. Kuulluiksi tulevat niin käsikirjoittaja, tuottaja, näyttelijät ja ohjaaja, kuin tosielämän Maggiekin, nyrkkeilijä Lucia Rijken. James Lipton Takes on three on taattua Tähdet kertovat -sarjan materiaalia. Nolostuttava Lipton imartelee Oscar-palkitut Eastwoodin, Swankin ja Freemanin pyörryksiin. Mainion Freemanin sentään onnistuu tuomaan tukalaan tilanteeseen hieman huojentavaa huumoria.