Ruotsinkielinen lastenelokuva tavoittelee myös suomenkielistä yleisöä

Suomenruotsalaisen Ulrika Bengtsin ohjaama Iris on tummiakin sävyjä saava lastenelokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat 1890-luvulle. Elokuvan alussa Iris (Agnes Koskinen) asuu Tukholmassa taidemaalariäitinsä kanssa ja odottaa pääsevänsä matkalle Pariisiin. Äiti kuitenkin lähettää Iriksen sukulaistensa hoiviin Ahvenanmaalle ja lähtee matkaan ilman pientä tytärtään.

Bengtsin mukaan elokuva on kertomus siitä, miten Iris oppii olemaan lapsi. Ahvenanmaa liittyy myös elokuvan syntyvaiheisiin.

Sain Iriksen käsiksen keväällä 2005. Olin silloin juuri muuttamassa perheeni kanssa Ahvenanmaalle, mistä mieheni on kotoisin.

Annina Enckellin tekemän käsikirjoituksen oikeudet omisti dokumentaristi Mikael Wahlfors, jonka alkuperäisideaan Iris perustuu. Wahlfors oli suunnitellut tekevänsä aiheesta lyhytelokuvan ja kirjoittanut sitä varten käsiksen jo 15 vuotta sitten. Hanke ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Vuonna 2008 tuottaja Mats Långbacka tuli mukaan kuvioihin, ja viime kesänä pääsimme viimein kuvaamaan. Iris on ensimmäinen kotimainen perhe-elokuva, joka on kokonaan ruotsinkielinen.

Bengts ja kuvaaja Robert Nordström tutkivat vanhoja maalauksia löytääkseen elokuvalle sopivan visuaalisen ilmeen.

Katselimme 1800-luvun suomalaista ja pohjoismaista maalaustaidetta. Luin myös vuosisadan lopulla kirjoitettuja elämäkertoja, joissa kuvailtiin muun muassa naisten emansipaatiota.

Tuohon aikaan kontrasti kaupungin ja maaseudun välillä oli suuri. Suurkaupungeissa kukoisti avantgarde ja katseet oli suunnattu tulevaisuuteen, kun taas Ahvenanmaan kalastajakylissä elämä jatkui samanlaisena kuin se oli aina ollut. Ahvenanmaalaiset ovat hoitaneet kulttuurimaisemansa hyvin, joten meidän oli helppo löytää hyviä kuvauspaikkoja.

Iris on saanut ikärajan K-7, sillä elokuvassa käsitellään melko synkkiäkin teemoja. Surrealistiset fantasiajaksot ovat jopa vähän pelottavia.

Kestävä lastenkulttuuri käsittelee elämän tärkeimpiä asioita, myös kuolemaa. Klassiset sadut ovat hyvä osoitus siitä. Lapsia halutaan suojella väärällä tavalla, jos heitä estetään käsittelemästä näitä asioita taiteen keinoin.

Iris kertoo pikkutytön raivosta äitiään kohtaan. Kuoleman tematiikka on melko vahvasti läsnä. Iris on niin loukkaantunut äidilleen, että väittää tämän olevan kuollut. Fantasiajaksoissa meitä inspiroi Arnold Böcklinin tunnettu maalaus Kuoleman saari.

Iristä näyttelevä Agnes Koskinen löytyi koekuvausten kautta Vaasasta.

Koekuvauksia järjestettiin Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Ahvenanmaalla. Olin itse mukana mantereella pidettävissä koekuvauksissa, ja Agnes oli kolmantena esiintymisvuorossa. Vaikka hänen jälkeensä tuli monta sataa lasta, en saanut tyttöä mielestäni.

Elokuvassa on noin sata kohtausta, ja Iris on mukana lähes jokaisessa. Elokuvan onnistumisen kannalta oli siis äärimmäisen tärkeää löytää päärooliin sopiva henkilö. Iriksen roolihan on hyvin monipuolinen, sillä tyttö on yhtäältä ujo, heikko ja pieni, toisaalta pikkuvanha, ylimielinen ja manipuloiva.

Bengtsin vieressä istuvan Agnes Koskisen ajatukset ovat jo seuraavana päivänä alkavassa koulussa. Tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole vielä selkiytyneet, mutta näyttelijän ura kiinnostaisi. Bengts kehuu nuorta filmitähteä:

Agnes on hyvin analyyttinen näyttelijä. Hän ei pidä harjoituksista eikä turhasta puheesta. Mikä tärkeintä, Agnesin kommunikointi kameran kanssa on luontevaa.

Ulrika Bengtsin omiin suunnitelmiin kuuluu toisen pitkän näytelmäelokuvan ohjaaminen.

Kyseessä on 1930-luvulle sijoittuva psykologinen trilleri, jonka tapahtumapaikka on syrjäinen majakkasaari.

Lue myös