Näin pilvet kuolevat valkokangas

Kansainvälisille areenoille aiheellaan ja toteutuksellaan tähtäävä Tuija Halttusen dokumentti Näin pilvet kuolevat (2021) tarkastelee ilmastonmuutosta professori Hannele Korhosen seuraamisen kautta. Korhosen johtaman suomalaisen tutkimusryhmän pienhiukkasprojekti valitaan mukaan Yhdistyneiden arabiemiirikuntien rahoittamaan kansainväliseen hankkeeseen, jossa pyritään ilmastonmuokkauksella kehittämään sovelluksia sateen tekemiseksi erittäin kuivalla aavikkoalueella.

Ilmastonmuokkauksen tutkimus on melko nuori tieteenala, jonka juuret ulottuvat Yhdysvaltojen toisen maailmansodan ja Vietnamin sodan aikaisiin innovaatioihin. Siinä pienhiukkasia ammutaan lentokoneista ilmakehään halutunlaisen sateen aikaansaamiseksi, jolloin myös pilvet kuolevat hajotessaan.

Dokumentin edetessä kriittinen suhtautuminen ilmastonmuokkauksen teknologiaa kohtaan kasvaa sen liittyessä valtioiden oman edun tavoitteluun sään ja sateen hallinnan kautta. Sama ristiriita nousee Korhosen projektin vapaan tieteen tekemisen ja rahoittajien vaatimien käytännön säänmuokkaussovellusten välillä. Painostava äänisuunnittelu ja lähikuvat Korhosen pohdiskelevista kasvoista laittavat myös katsojan kyseenalaistamaan ilmastonmuokkauksen tarkoitusperiä.

Ohjaaja Halttusen englanniksi puhuva meditatiivinen kertojaääni esittelee tiedettä pilvien muodostumisen ja ilmastonmuokkauksen taustalla. Samalla luontoa muokkaavan ihmisen kunnianhimon pohtiminen ja huoli tulevista sukupolvista on läsnä samaan tapaan kuin John Websterin tulevaisuuden lapsenlapselleen kerrotussa elokuvassa Tulevilla rannoilla (2017). Näin pilvet kuolevat on omistettu Halttusen tyttärille.

Yhteiskunnallisista ja eettisistä arvoistaan Locarnon elokuvajuhlilla palkittu dokumentti on vahvoilla juuri näiden osa-alueiden kuvaajana, mutta mukaan on tuotu myös Hannele Korhosen persoonaan keskittyvän henkilödokumentin aineksia. Hän on huippututkijan asemastaan huolimatta hyväntuulisuudessaan ja innostuneisuudessaan helposti lähestyttävä päähenkilö, joka ankkuroi dokumentin korkealentoisen ilmatieteentekemisen sijaan maan pinnalle.

Lähikuvat Korhosesta sateenvarjoineen ja muista tutkijoista rajataan kuvallisesti luonnon ja säämassojen reunoille. Kansainvälisten tutkijoiden yhteistyötä ja huumorin sävyttämää vuorovaikutusta on kiinnostavaa seurata, vaikka huippuluokan puitteet hotelleissa ja kongressikeskuksissa ovat hyvin kaukana Arabiaemiraattien tavallisen kansan elämästä. Islamilaisen maan kulttuuriin ja tapoihin tutustuvan ja ennakkoluulonsa sivuuttavan Korhosen kokemukset tutkimusprojektista korostavat sen liberaaliutta sekä naisten mahdollisuuksia tieteentekemiseen.

Korhosen tavoitteena on yhteisen hyvän lisääminen valjastamalla tiede ilmastonmuutoksen torjuntaan. Vahvoja kontrasteja hyödynnetään kuvaamalla Suomen sumuisia havumetsiä ja Arabiemiraattien lämpöä hehkuvia vaaleita aavikoita, joita ilmastonmuutoksen kärjistyvät seuraukset tulevat yhä enemmän koettelemaan haudaten lopulta keitaiden pilvenpiirtäjät hiekan alle.

Näin pilvet kuolevat on sanomaltaan ristiriitainen dokumentti, joka ei tarjoa helppoja vastauksia esittämiinsä eettisiin kysymyksiin ilmastonmuokkauksen taustalla vaikuttavista perimmäisistä tavoitteista. Tieteen mahdollisuuksiin uskovan Korhosen pohjimmiltaan positiivinen suhtautuminen projektiinsa törmää audiovisuaalisesti välittyvään varoittavaan esimerkkiin luonnon hallitsemisen seurauksista. Elokuva toimii silti vahvana kannanottona puolueettoman tieteentekemisen turvaamisen puolesta.