Porvoon koripallodynastian nousu ja tuho

Täynnä Tarmoa on dokumenttielokuva Porvoon Tarmon koripallojoukkueen suurisuuntaisista suunnitelmista nostaa joukkue SM-liigan huipulle kaudella 2006–2007, jolloin ulkomaalaispelaajien kiintiö vapautettiin rajoituksista. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Pelaajille luvatut asunnot, autot ja muut sopimukseen sisältyvät asiat olivat retuperällä ja joukkueen budjetti nollilla. Toiminnan surkuhupaisuus kulminoitui organisaation johtoportaan suuriin sanoihin ja pieniin tekoihin sekä keskinäisiin välienselvittelyihin.

Pienten piirien valtakamppailua

Täynnä Tarmoa sai alkunsa Tarmon silloisen managerin ehdottaessa aihetta Oskari Pastilalle, jonka hän oli tavannut yhteisen tuttavan kautta. Pastila sai samalla kuulla seuran tulevaisuudensuunnitelmista sekä johdon keskinäisistä suhteista.

– Seura oli palkannut ensin managerin ja hieman sen jälkeen valmentajan ilman tietoa, että heidän välinsä eivät olleet aiemman yhteistyön jäljiltä kovin hyvät. He olivat toimineet Topon joukkueessa valmentajana ja pelaajana, mutta yhteistyö oli päättynyt molemmin puolin melko katkeriin tunnelmiin.

Pastila kiinnostui projektissa kahden henkilön ongelmallisesta suhteesta, mutta myös ulkomaalaispelaajien määrän rajoituksen poistamisesta. Hän oli keskustellut aiheesta monien lajin parissa työskentelevien henkilöiden kanssa ja tiesi, että ulkomaalaispelaajien määrä tulisi moninkertaistumaan Suomessa.

Pikkukaupungin koripallodynastian rakentamisen absurdius herätti mielenkiintoa ulkopaikkakuntalaisen silmissä. Puoliammattimaisesti hoidetun joukkueen sosiaalisesta yhteisöstä paljastui ohjaajalle kuvausten aikana yllättäviä näköaloja.

Täynnä Tarmoa– Sosiaalinen yhteisö oli jakautunut seuran sisällä klikkeihin. Jokaisella oli omat kannatusjoukkonsa, mutta osapuolten välillä oli myös neutraaleja sovittelijahahmoja.

– Valmentaja ei ottanut tosissaan yhtään managerin ehdotusta ja manageri taas ei ollut riittävän hyvin selvillä organisaation sisällä tapahtuvista asioista. Oli yllättävää, että toiminta oli pääsarjatasolla noin surkuhupaisaa.

Toiminnan pyörittäminen amatöörien käsissä

Elokuva käsittelee tragikoomisia aineksia huumorin avulla, mutta pohjimmiltaan kyse on vakavasta aiheesta.

– Myöhemmin olen saanut kuulla muun muassa entiseltä TPS:n jalkapalloilijalta, että vastaavanlainen toiminta on Suomessa tuttua myös muissa lajeissa.

Ilmiö ei rajoitu Pastilan mielestä pelkästään urheilun pariin, sillä samanlaiset klikkiytymiset ja valtataistelut ovat ominaisia mille tahansa järjestötoiminnalle. Urheiluseurojen tilanteesta hän toteaa vielä:

– Urheilijat ja valmentajat saattavat olla Suomessa ammattilaisia, mutta taustaorganisaatioiden toiminta rakentuu turhan usein amatöörimäiselle puuhastelulle.

Suuren palkkahaitarin vuoksi pelaajienkin ammattimaisuudessa on silti selviä eroja.

Täynnä Tarmoa– Eräs Tarmossa kuvausten aikana koeajalla ollut pelaaja tienasi kuussa 400–500 dollaria, jolla hän yritti elättää Amerikassa elävää kolmilapsista perhettään.

– Usein joukkueissa onkin yksi tai kaksi kalliimpaa huippupelaajaa, jotka tienaavat 3000 dollaria kuukaudessa tai enemmän, ja loput ovat heikompitasoisia urheilijoita. Siitä johtuen seurojen pelaajaringissä on mukana monenlaisia toimijoita.

TV-sarjasta dokumentiksi

Alun perin Täynnä Tarmoa suunniteltiin tv-sarjaksi, minkä vuoksi materiaalia kuvattiin yhteensä 250 tuntia. Projektin muuttuessa 74 minuuttiseksi dokumenttielokuvaksi, leikkauspöydässä riitti tekemistä.

– Kuvausvaihe kesti neljä kuukautta, mutta leikkausvaiheeseen meni vielä pidempään.

Leikkausvaihe on Pastilan mielestä antoisaa aikaa, sillä dokumenteissa tarina ja käsikirjoitus syntyvät usein vasta kuvausten jälkeen. Ohjaaja lisää, että häntä kiinnostaa dokumenteissa nimenomaan se, että aihe elää koko ajan ja sisältö saattaa muuttua todella paljon vielä kuvausten aikana.

Elokuvan ilmaisussa Pastila pyrki autenttisiin tilanteisiin, eikä lavastettuihin tilanteisiin.

– Ainoastaan, jos joku ajoi mopolla, saatoimme pyytää häntä tekemään sen uudelleen saadaksemme tapahtuman talteen. Ihmisiä ei kuitenkaan laitettu tekemään mitään ylimääräistä.

Dokumenteissa on ohjaajan mukaan haastavaa, kuinka ihmiset saadaan toimimaan kameran edessä luonnollisesti. Yksi ratkaisu tähän oli kuvata henkilöitä kauempaa, jolloin kamerat eivät olleet koko aikaa heidän ihollaan kiinni.

– Toisaalta neljän kuukauden mittaisen kuvausjakson aikana ihmiset tottuivat olemaan kameroiden edessä melko luonnollisia.

Rikosilmoitus ja televisioensi-illan siirtyminen

Täyttä Tarmoa -elokuva ei ole saanut Porvoossa kovin mairittelevaa palautetta. Sen sijaan muualla Suomessa elokuva on kerännyt positiivisempia kommentteja.

Myös elokuvassa esiintyvien henkilöiden suhtautuminen lopputulokseen on ollut varsin vaihtelevaa.

Täynnä Tarmoa– Seuran entinen manageri ei ole yrityksistä huolimatta ollut kanssani missään tekemisissä. Sen sijaan entinen päävalmentaja on suhtautunut elokuvaan humoristisella otteella, vaikka hän oli projektin suhteen aluksi melko epäileväinen – olihan aloite kuvauksia kohtaan tullut managerilta.

Dokumentti poiki elokuvassa esiintyvien henkilöiden toimesta rikosilmoituksen juuri ennen television ensi-iltaa. Asiasta ei ole Pastilan mukaan kuulunut mitään helmikuun jälkeen. Elokuvan sisältö on hänen mukaansa tarkastettu jälkeenpäin yhdessä YLE:n kanssa ja todettu, että se ei sisällä mitään kunnianloukkaukseksi luokiteltavaa materiaalia.

– Meidän kannaltamme rikosilmoituksen ajankohta oli oikein sopiva, sillä saimme sitä kautta elokuvalle hyvää näkyvyyttä.

Tulevaisuudennäkymät

Tulevista töistään Pastila paljastaa dokumenttielokuvan, joka käsittelee Huippuvuorilla sijaitsevaa kaivosyhteisöä.

– Kaivoksissa työskentelevät miehet urakoivat ensin kaksi viikkoa töitä, minkä jälkeen he ovat viikon vapaalla tuhlaamassa rahojaan läheisessä pikkukaupungissa. Kaupungista löytyy muun muassa pubi, jossa tarjoillaan maailman parhaita whisky-lajeja.

– Kaivoksissa työskentelee myös kaksi suomalaista, jotka ovat perustaneet sinne maailman pohjoisimman moottoripyöräkerhon.