Tosipohjainen elokuva saamelaisten kohtelusta

Ole Giæverin käsikirjoittama ja ohjaama Anna joen virrata on tositapahtumiin perustuva draamaelokuva, joka sijoittuu 1970- ja 1980-luvun taitteeseen. Nuori opettaja Ester (Ella Marie Hætta Isaksen) yrittää kätkeä saamelaistaustansa samalla, kun saamelaisyhteisö vastustaa vesivoimalan rakentamista Pohjois-Norjan Altajoelle.

Giæverin perhe asui Altajoen seudulla ja hänen isänsä toimi voimalaa vastustavassa kansanliikkeessä, kun Giæver oli vielä lapsi. Ohjaaja ei muistanut tuosta ajasta paljoa, joten hän keräsi tietoa valokuvista ja haastattelemalla saamelaisia. Giæver tiesi, että jos hän halusi tehdä saamelaisten oikeuksista elokuvan, se piti kertoa saamelaisesta näkökulmasta.

Kun tein tutkimuksia ja luin kirjoja huomasin, että tarinasta puuttui jotain. Miltä tuntui olla nuori saamelainen ja piilottaa se, mikä on? Millaisia konflikteja se aiheutti omassa itsessään, perheessä ja työpaikalla, Giæver luettelee.

Giæverin mukaan saamelaiset joutuivat piilottamaan oikean identiteettinsä 1970-luvulla, sillä Norjan hallitus halusi sulattaa saamelaisyhteisön osaksi norjalaista yhteiskuntaa. Saamelaisilla ei ollut norjalaisten keskuudessa muuta vaihtoehtoa kuin sulautua, jos he eivät halunneet tulla syrjityiksi.

Altajoen konflikti oli käännekohta. Nyt meillä on Norjassa uusi saamelaissukupolvi, joka on ylpeä omista juuristaan, Giæver sanoo.

Saamelaiselokuvilla on kirkas tulevaisuus

Päänäyttelijä Ella Marie Hætta Isaksen on itse saamelainen, kuten valtaosa elokuvan muistakin näyttelijöistä. Giæverista on tärkeää, että saamelaiset näkevät itsensä edustettuina valkokankaalla. Hänen mukaansa Norjassa on ilmestynyt tähän mennessä kuusi kokopitkää saamelaiselokuvaa.

Seuraavan 2–3 vuoden aikana on tulossa ainakin kahdeksan saamelaiselokuvaa. Kautokeinossa toimii saamelaisyhteisö, joka on tehnyt merkittävän työn saamelaiselle elokuvateollisuudelle. Siellä on paljon nuoria ja taitavia ohjaajia, Giæver kehuu.

Ohjaaja uskoo, että saamelaiselokuvat tulevat kasvamaan räjähdysmäisesti, mikä on vain hyvä, sillä silloin jokaisen elokuvan ei täydy edustaa kaikkia saamelaisyhteisöjä. Elokuvat voivat olla tyyliltään kevyempiäkin ja näyttää uusia puolia saamelaiskulttuurista, esimerkiksi ruotsin- tai suomensaamelaisten näkökulmasta.

Mahdollisuuksia tulee olemaan paljon. Se on erittäin tärkeää, sillä silloin suurin osa ihmisistä ymmärtää, että saamelaiskulttuuria voi katsoa usealta eri kantilta.

Lue myös