Metsistä ja järviltä tuntureille

Metsän tarina (2012) ja Järven tarina (2016) olivat yleisömenestyksiä valkokankaalla, ja Marko Röhr oli tuottamassa molempia elokuvia sekä myös kirjoittamassa Järven tarinaa yhdessä Antti Tuurin kanssa. Röhr vastasi myös osittain Järven tarinan ohjauksesta. Nyt yhteistyö Tuurin sekä kuvaaja Teemu Liakan kanssa saa jatkoa Röhrin ohjaamassa Tunturin tarinassa, joka täydentää trilogian.

Tunturin tarinan tekeminen ei ollut itsestäänselvyys, vaan elokuvan teon takasi kahden ensimmäisen osan saama suuri suosio ja tietenkin raha. Mikään ei ole kuitenkaan tullut ilmaiseksi, ja Röhr kertookin, että alkutaival kaksitoista vuotta sitten oli kivinen. Rahoituksen saaminen luontoelokuvalle ei ollut itsestään selvyys.

Marko Röhr

Yksi rahoittaja sanoi, että tuossahan noita metsiä on, miksi ihmiset menisivät leffateatteriin niitä katsomaan.

Vasta ensimmäisen trailerin myötä alkoi rahoittajiltakin löytyä uskoa siihen, että Suomen luonto valkokankaalta nähtynä saattaisi kiinnostaa katsojia. Metsän jälkeen vuoronsa sai järvien tarina, koska se tuntui helpommalta haasteelta kuin tunturit, joiden kuvaamiseen eivät rahkeet ja uskallus vielä riittäneet.

Päätettiin, että jos Järven tarina kiinnostaa yleisöä, kuvataan myös Tunturin tarina.

Yhteistyötä

Kuvaaja Teemu Liakka on ollut mukana koko trilogian ajan, ja Röhr kuvailee Liakkaa sanalla avaintekijä. Miesten yhteistyö on kestänyt jo kohta pari vuosikymmentä. Teemu Liakka aloitti vedenalaiskuvausten teon 2002, ja liittyi pian MRP-tuotantoyhtiön tiimiin. MRP Matila Röhr Productionsin ensimmäisiä luontoprojekteja oli Vedenalainen Islanti (1997), jonka Röhr kertoo olevan yhä edelleen heidän myydyin elokuvansa.

Röhr korostaa kuinka ainutlaatuista Liakan työskentelyn monipuolisuus on, yleensä isoissa projekteissa on omat erikoismiehensä tekemässä kapeaa erityisosaamisen aluetta, esimerkiksi luolien kuvausta. Röhr onkin kiitollinen, että on saanut jatkaa yhteistyötä Liakan kanssa näin kauan, hioa kuvaustekniikoita ja kehitellä kalustoa kaikessa rauhassa.

Teemu LiakkaTeemu on omaa luokkaansa, kun ajatellaan tämän elokuvan haastavuutta. Elokuvassa ollaan maalla, merellä ja ilmassa, ja vielä vedenalaisissa luolastoissa. Yksi mies on kuvannut ne kaikki.

Teemu Liakka on ollut mukana alusta lähtien miettimässä elokuvaa, kun Röhr on alkanut luonnostella tarina-aihiota kirjailija Antti Tuurin kanssa. Tuurin ja Röhrin yhteistyön ulottuu niinkin kauas kuin 1980-luvulle elokuviin Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989), jotka perustuivat Antti Tuurin kirjoihin, ja joita Röhr oli tuottamassa. Luontoaiheeseen päästiin Vedenalainen Islanti -elokuvassa, jota kuvattiin Islannissa miltei pari vuotta. Tuuri kirjoitti elokuvaan saagoihin nojautuvan tekstin, mutta Tunturin tarinan kohdalla kaikki on ollut ennakolta suunnitelmallisempaa, ja Tuurilla on ollut aktiivinen rooli elokuvan tekemisessä läpi koko prosessin.

Alkuvaiheessa Tuuri teki kehystarinan, jossa kerrotaan nukkuvien jättiläisten tarina, joka on Röhrin mukaan ihmiskunnalle yhteinen tarina. Tästä tarinasta muodostui elokuvan punainen lanka.

Tunturin tarinaSamantyyppisenä se on Indonesian alkuperäiskansoilla, eteläamerikkalaisilla, intiaaneilla Pohjois-Amerikassa sekä pohjoisilla kulttuureilla.

Tekoprosessi jatkui niin, että Röhr luonnosteli aihion, eli kirjoitti ulos kaiken mitä tuli mieleen miettien valmiiksi myös paikkoja, joissa tultaisiin kuvaamaan. Röhr halusi tietyt elementit ehdottomasti mukaan.

Oli selvää, että tähän elokuvaan tulee Jäämeri, koska sinne tunturit laskeutuvat. Valaat ovat myös minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Antin piti liittää ne tähän kokonaisuuteen.

Röhr korostaa, että Tunturin tarina ei ole dokumentti, vaan draama, joka on saanut rahoituksensakin draamana. Tuuri kirjoitti käsikirjoitusta eteenpäin kuvausryhmän saadessa hyvän ja mielenkiintoisen aihion, jonka pohjalta tarinaa saattoi viedä eteenpäin, kuten vaikkapa kuvat karhunpennuista. Röhr sanoo, että elokuvan käsikirjoituksen tekeminen oli dialogia Antti Tuurin kanssa.

Lähetin joitain avainsanoja, joita leikkaajakin toivoi. Ihan abstarktioistakin, kuten revontulet, usva, kuu, aurinko, tuli. Joihinkin Antti liitti olemassa olevan myytin, joihinkin adaptoi, joihinkin kaivoi vanhempia tekstejä. Lopullisen tekstin Antti kirjoitti leikattuun kuvaan. Hyvin toisenlainen prosessi kuin normaalissa leffassa, mutta ei oikeastaan ollut vaihtoehtoa.

Hanna Kauppi oli vastaavan tuottajan vetovastuussa, ja Röhr sopi jo alussa, että hänen roolinsa on puhtaasti sisällössä, olla ohjaaja, ja tuottajalla on tuottajan valta, myöskin Röhrin päätöksiin. Tämä tarkoitti Röhrin mukaan sitä, että hän joutui monta kertaa valintojen eteen kuvausten suhteen, kun Kauppi sanoi, että molempia ette saa, valitkaa kumman kuvaatte.

Marko RöhrSillä tavalla työskentelin ensimmäistä kertaa elämässäni roolissa, jossa minulla ei ollut tuottajan päätösvaltaa. Yhdessä rahoitettiin, ja toki jälkityöt ja maailman myynnit hoidetaan, mutta kyllä tämän projektin ajan Hanna oli tuottaja, olin vastuussa hänelle. Se oli todella helpottavaa, ja ymmärsin miten tärkeä rooli se tuottajan rooli on. Myös vaikeiden sisältöpäätösten kohdalla pystyin pyytämään tuottajan mukaan, että mites me tämä oikein ratkaistaisiin, kumpi on sinun mielestäsi parempi, tai mitä poistetaan?

Kerrankin aikaa markkinoida

Röhr löytää jotain positiivistakin korona-ajasta, kerrankin on nimittäin ruhtinaallisesti aikaa myydä ja markkinoida elokuvaa kansainvälisesti. Suomessa nähtävä versio on tehty vain kotimaisille markkinoille, Röhrin mukaan jo ihan senkin takia, että jos myyntiyhtiö olisi ollut mukana, niin sieltä olisi tullut vaikutusta lopputulokseen. Elokuvan muokataan rauhassa kansainväliseen muotoon, jota esitetään eri myyntiyhtiöille.

Tehdään rauhassa englanninkielinen versio, jolla sitten yritetään löytää meille myyjä. Se on kahden vuoden projekti. Kerrankin saadaan tehdä rauhassa, kun ei ole mitään sitoumuksia. Yleensä on kauhea paine, kansainvälinen myyjä on tehnyt vähän ennakkoa ja tehnyt pohjatöitä, ja se alkaa heti. Nyt voidaan rauhassa kerätä kommentteja, tehdä englanninkielinen adaptaatio ja testata yleisöä. Tehdä se niin kuin maailmalla tehdään.

Miten minulla on sellainen tuntuma, että tämä näistä trilogian elokuvista voisi olla kiinnostavin maailmalla. Edellisetkin ovat menneet ihan kivasti, mutta tässä on ehkä paremmat ainekset, kun tämä kertoo koko arktisesta pohjoisesta Euroopasta.

Lue myös